16.1.63

Kello yksi alkoi yllättäen tyttöjen herätyskello piristä. Heräsimme siihen kaikki. Ei sitä saanut pysäytetyksi kun se oli kapsekissa. Se oli vedetty täyteen ja pirinää riitti.

Heräsin vielä Seinäjoella junamiesten huutoihin kun he irroittivat Vaasan vaunut. Pännäisissä heräsimme uudelleen ja aloimme hiljalleen pukeutua. Junaa vaihdettiin eri raiteille ja lopuksi asemakatokseen. Kuljimme edestakaisin. Pietarsaaren tupakkatehdas näkyi valaistuine ikkunoineen, muuten oli aivan pimeää, joissakin ikkunoissa siellä täällä oli valoa. Soitin asemalta taksin ja raahasimme ulos junasta tavaramme. Inkeri nosteli isot kapsekit junasta laiturille ennenkuin huomasinkaan. Kyllä siinä tytössä on voimia.

Taksi toi meidät laivalle ja meille luovutettiin sekä luxury-cabin, että tytöille lisäksi toinen, joten asustamme kolmessa huoneessa ja lisäksi on 2 kylpyhuonetta. Tyttöjen kylpyhuone on aika kylmä, mutta he käyvät pesulla täällä toisella puolen. Laivassa on tilaa vaikka millä mitalla kulkea ja levennellä. Tytöt saivat pitkät housut jalkaan ja lähtivät tutustumiskierrokselle. Inkeri tunsi tuota pikaa koko laivan miehistön hyttejä myöten. He löysivät seurusteluhuoneesta pianon ja soittaminen alkoi.

Laivaan lastattiin vielä 80 junavaunullista paperimassaa. Sitä oli tullut Oulusta, Kemistä ja Kajaanista. Lastausta oli hauska seurata. Klo 21 illalla irrottauduttiin vihdoin laiturista ja päästiin redille. Siellä täytyi jäädä odottamaan vielä yhtä laivaa. Sitten lähdettiin jonossa, ensin jäänsärkijä Murtaja, sitten 2 laivaa ja me viimeisinä. Tytöt menivät klo 9 nukkumaan, heti kun olivat nähneet lähdön. Minä kuuntelin uutiset ja seurustelin jonkin aikaa konepäällikkö Koskisen ja luotsin kanssa niin kauan kun jouduimme odottamaan. Sitten minäkin menin levolle ja luin Sakarin "kirjeen"! (Tunteita)

Kello 4 aikoihin heräsin kun kuljimme ahtojäävyöhykkeen kohdalla. Laivan kylkiä vasten jääpalat ja reunat raapivat pitäen kovaa suhisevaa ja kihisevää ääntä. Katselin hytin ikkunasta kun koko laivasaattue paikoillaan teki kaarrosta. Laivat valoineen ja valonheittäjineen olivat erikoinen ja kaunis näky pimeässä yössä. Tähtiä ja kuukin näkyi kirkkaalta taivaalta. Valonheittäjän valossa jääkappaleet narisivat ja laskivat pyörien laivan vierellä, joskus selvästi huomasi, että oli kova työ päästä eteenpäin, laiva kulki raskaasti. Kääntyminen tällaisessa uomassa ei varmaan ollut helppoa. Laivamme oli suurin koko saattueessa ja joskus tuntui kuin väylä olisi ollut sille liian kapea.

2 responses

  1. Kaivelin esille ”Pikku-Inkerin matkapäiväkirjan”. Eihän sen ikäinen, juuri 10v täyttänyt rasavilli paljoakaan kirjoittele, mutta löytyy tälle päivälle seuraava merkintä:
    ***
    Rakas päiväkirja, olemme nyt matkalla isää tapaamaan. Junamatka oli mukava. Yömatka junassa, se keinutti mukavasti uneen. Meillä junassa oli hytti oikein pieni. Meinasin mennä ylimpään sänkyyn (kolmanteen), mutta sitten minua alkoi jänistää ja menin alasänkyyn. Äiti oli ylinnä, sitten Helena ja viimeiseksi minä alinna. Laivalla on mukavaa. Meillä on oma huone ja äidillä oma huone. Kapteeni on hyvin mukava ja konepäällikkö myös.
    ***
    Laivan nimi on Finnpulp, stuertti Jouko Herrala, konepäällikkö Esko Koskinen, kapteeni Erkki Poutanen.

  2. Ai, sulla on se siellä tallessa? Onpa hauska, jos isoäidin päiväkirjaan tulee täydennyksiä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: