26.1.63

Helenakin oli jo paljon virkeämpi tänään. Vain hiukan kalpea ja jonkin verran väsynyt. – Tytöt ottivat taas ompelurasiat esiin ja nuket saivat lisää vaatteita. Aamupäivällä kudoin. Oli kaunis ilma, mutta kylmä. Ei tehnyt mieli olla ulkona, vaikka kävinkin ihailemassa spektrejä pärskeissä. Iltapäivällä oli jo -3 [astetta] ja pärskeet jäätyivät kannelle hyhmäksi. Valaita ei näkynyt. Meri on kovasti vaimentunut. Ei enää paljonkaan keinuta.

– Huomenaamulla, tai ehkä nyt jo illallakin myöhemmin näemme New Foundlandin rannikon ja jatkamme matkaa jyrkemmin etelään. Lepäsin jonkin aikaa lounaan päälle. Istuimme sitten kaikki ja katselimme papukaijan touhuja. Inkeri sai sen houkutelluksi hetkeksi istumaan kädelleen, joka on harvinaista. Se on kovin arka lintu.

Illan istuin yksin seurusteluhuoneessa, niin lauantai kuin olikin. Arvatenkin miehet halusivat ottaa hiukan paremmin elämännestettä, eikä naisen seura silloin ole niin hauska, koska ei pääse täysin rentoutumaan. Luin Landströmin kirjan "Laiva" ja katselin sen kuvia muinaisajan laivoista. 1/2 11 painuin nukkumaan omalle puolelleni. Kello taitaa Suomessa olla jo 5 yöllä! Nukuttaa, mutta ei oikeastaan tarpeeksi, ja on aika ikävä Sakaria. Tämä matkanteko alkaa jo hiukan maistua puulle. Ehkä jos matkustajia olisi enemmän, olisi ohjelmaa myös. Ei täällä voi oikein keskittyä mihinkään tärkeämpäänkään puuhaan, paitsi käsitöihin.

One response

  1. k.a.rita korndorfer | Vastaus

    Jäin kertalaakista koukkuun! 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: