30.1.63

Kun heräsimme olimme juuri tulossa Bostonin satamaan. Kaksi hinaajaa lähti meitä vetämään ja alitimme kaksikerroksisen hyvin korkealla olevan sillan, missä oli vilkas liikenne. Tulimme kapeaan satama-altaaseen, jossa oli edessä vanhan "siirtolaislaivan" Mayflowerin kaksoiskappale Mayflower II. Puusta tehty korkea päästä ja edestä koreaksi maalattu laiva.

– Tulli ym. muodollisuudet menivät meidän kohdaltamme nopeasti. Sakari oli lähettänyt tiedonannon, jonka mukaan piti soittaa. Kapteeni tuli kanssamme satamaan erääseen verstaaseen soittamaan. Koetimme 1 1/2 melkein 2 t. päästä perille eri teitä, eikä siitä tullut mitään. Puhelinnumero oli väärin ja "operator" ilmeisesti tyhmä.

Tulimme vihdoin laivaan takaisin ja päätin lähteä junalla klo 1/2 4. Joimme kahvit ja minulle tarjottiin mesimarjaliköörit. Konepäällikkö ja "försti" (1 perämies) päivittelivät vielä edellistä iltaa ja naureskelivat konepäällikön tuolinukkumisille. Lähdimme kuitenkin [?] taksille III perämies lupasi tulla kantajaksi. Ennen sitä vielä soitimme Sakarille koska kapteeni löysi omasta muistikirjastaan oikean numeron sattumalta. Alkuosa puhelinnumerosta piti olla L08 eikä 208 kuten saamassani tiedossa.

– Sakari käski lähteä lentokoneella niin olisimme nopeammin perillä, eli jo tunnin kuluttua ja lupasi tulla vastaan lentokentälle. – Lähdimme siis taksilla lentokentälle, ilman perämiehen avustusta, koska siellä on hyvä kantaja service. Tulimme perille ja puoli tuntia ennen lähtöä ilmoitettiin, että kone ei lennä, koska New Yorkissa on sumua! Lippuja muuten ei tarvitse ostaa etukäteen, vaan matka maksetaan vasta koneessa, ihan niinkuin Suomessa bussimatkoilla.

– No niin, mikä nyt eteen. Yritin soittaa "shipping managerille", että hän ilmoittaisi edelleen, että lähdenkin junalle, mutta puhelu katkesi kesken. Sitten menin lentoyhtiön emännän puheille ja kerroin että minun pitäisi soittaa, ettei kone lennä ja kysyä jatkoneuvoa. Hän otti puhelun Sakarille, onneksi ei edes maksanut mitään. Sovimme, etten lähde toiselle kentälle vaan junalle kiireesti ehtiäkseni klo 6 junaan (sen lähtöajan sain tietää shipping-agentilta). Äkkiä taas tavarat kärryiltä ulos ja taksiin ja sitten samaa tietä takaisinpäin ja asemalle. Kuljimme pitkässä tunnelissa autolla ilmeisesti joen alitse.

Kun tulimme asemalle alkoi sataa. Kantajia ei ollut koko asemalla kuin 2 ja molemmat hommissa. Mikä siinä, taas työnjako. Yksi tytöistä vahti toisessa päässä kapsekkeja, toinen ja minä kannoimme sisään ja sitten minä hain loput ja toisen tytön. Helena alkoi kovasti väsyä ja oli vähällä ruveta vollottamaan täyttä päätä. Ostin limut ja pari lehteä tytöille ja sitten odotimme junaa. Se tuli vasta silloin laiturille kun piti jo lähteä.

Kaikkialla oli kova tungos kun useat olivat joutuneet lentoperuutusten tähden lähtemään junalla. Lentoyhtiöstä käytiin kyllä asemalla ilmoittamassa, että kenttä on selvä taas, mutta useimmat olivat jo ostaneet liput. Kapsekkejani junaan tarjoutui auttamaan eräs opiskelija. Kyllä hän mahtoi ihmetellä niiden painoa. Kun pääsimme sisään, ei kestänyt kuin tovin niin juna lähti. Se oli myöhässä jo lähdössä ja myöhästyi jatkuvasti, joten olimme perillä vasta yli tunnin määräajasta myöhässä eli noin 1/2 12.

– Sakari oli vastassa. Odotimme kauan taksia ja lopulta lähdimme kadun tasolle ja saimmekin heti kiinni yhden. – Perille tulimme melko pian. Rakennus oli korkea ja hissillä ajoimme ylös. Hissi kulki hyvin nopeasti ja aivan tasaisesti, ilman nykäyksiä tai äkkipysäyksiä. Huoneisto tuntui aika mukavalta jo heti alkuun.. Joimme teetä ja lapset menivät nukkumaan. (Junassa ostimme vain appelsiinimehua ja lapsille voileivät). Sakari oli ostanut pullon shamppanjaa, jota joimme. Sitten otimme päälle hiukan wiskiä. Minä panin wiskiin soodavettä, mutta Sakari ei. Jonkun ajan kuluttua hän voi huonosti. Taisi olla paha yhdistelmä shamppanja + täkäläinen wiski.

Advertisement