28.2.63
Tänään on oikeastaan Kalevalanpäivä. No, sitä nyt ei voi viettää täällä sen kummemmin. Suomalaisilla on tilaisuuksia viikonvaihteessa, mutta niihin emme nyt osallistu kun Oja tulee tänne. Siivosin lasten huoneen ja vaihdoin lakanat. Lasten tyynyt ovat niin surkeat, että oikeastaan pitäisi ostaa uudet. Nämä ovat likaiset ja rasvaiset, tyynyliinakin tulee heti sotkuiseksi, eikä minulla ole mitään sellaista kangasta, josta laittaisi suojatyynyliinan väliin.
Järjestin kaikki paremmat Paschkiksen lakanat pinoon ja aion viedä ne oikein pesulaan. Rikkinäiset ja korjatut lakanat pesen alakerrassa. – Voi sitä pyykin määrää. – En taida jaksaa mennä Mona Lisaa katsomaan tänään, vaikka se kuinka hymyilisi. Siivoaminen ja patjojen nostaminen vei voimat. Jos huomenna on parempi ilman, nyt sataa räntää, niin voisi mennä lasten kanssa.
Menen tänään kauppaan ja ostan viikonlopun muonat. Tytöt haluavat tulla kauppaan taas, heistä on hauskaa työntää ostoskärryjä. Olenkin ostanut kaikki sillä välin kun he ovat olleet koulussa, paitsi maidon jonka tytöt käyvät hakemassa alakerran automaatista.
– Ei taaskaan postia. – Kun menin hissillä alas, katsoin kuinka nopeaan se suunnilleen kulkee ja havaitsin, että kerros menee noin sekunnissa. Melkoista vauhtia.
– Yläkerran koira on ulissut, haukkunut ja vinkunut epäinhimillisin äännähdyksin koko aamun. Koira parka. Minua rupeaa suututtamaan, kun se sillä lailla jätetään yksin ikävissään olemaan. Välillä tuntuu kuin se olisi ollut kuolemaisillaan tai jäänyt jonkun kaapin tai oven väliin, niin kamalaa ääntä se piti. Suorastaan eläinrääkkäystä. –
Inkeri ei ollut aamiaisella, heillä oli se "Festival" tänään. Inkerille valittiin laulettavaksi: Kotimaani ompi Suomi. Harjoiteltaessa se meni tyydyttävästi, kuinka lienee sitten mennyt itse esitys. – Tyttöjä naurattaa koulussa, kun siellä mennään rukouksiin marssien "Kalle Kustaan muorin" tahdissa. Joskus kuulemma sentään muunkin marssin tahdissa.
– Huomenna on tytöillä musiikkitunti. He ottavat nokkahuilut mukaan ja nuottikirjasta pitää maksaa 1,50. – Sakari ei ole vieläkään kehdannut puhua laitoksella, että tytöt käyvät Public Schoolia. Hän sanoi, että se saa jäädä minun kontolleni.
– Eilen sanoi Sakari, että prof. Waelsch on ryhtynyt toimenpiteisiin hänen toisen vuoden stipendin saamiseksi. Kuulemma 5 sivua perusteluja oli kirjoitettu, siihen sisällytettynä mm. tähänastiset tulokset ym.
– Päivällisen laitto sujui sentään onnellisesti, mutta vaati kielen pitämistä keskellä suuta, ettei pannu taas olisi pyörähtänyt. Tällä kertaa vain lusikka lensi. Hella on niin korkeakin, että on vaikea touhuta, varsinkin nostaa kattiloita ym.
Tyttöjen koulutehtävien parissa meni taas koko iltapäivä, ostosten lisäksi. Illalla olin niin väsynyt, että nukahddin ja heräsin vasta klo 10 pesemaan astiat ja laittamaan kahvia. – Helena oli koulussa maalannut pensselillä "sutimalla" kuvan, jota nimitti "atomipommiksi". Siinä oli vain yhtä väriä, vihreää, koska kuulemma toiset veivät heti punaisen värin. Kuva oli äänestetty parhaaksi ja opettaja vei sen kahden muun kuvan kanssa mukaansa. Siellä käytetään jonkinlaisia plakaattivärejä, ne eivät ole vesivärejä vaan paksumpaa tököttiä. Myös vesivärejä käytetään.
– Inkeri oli tehnyt Festivaaliin himmelin pilleistä. Opettajat näyttivät olevan ihastuneet siihen, koska sitä oli muutamat käyneet ihailemassa. – Korjasin tyttöjen musiikkikirjan yrittämällä neuloa selkään paikkapaikoin kiinni itse kirjaan.
– Sakari on koko illan lukenut innostuksella "Annan nuoruusvuodet" kirjaa. Hän kertoi, ettei Inkeri muistanut sen sisällöstä juuri muuta kuin kaksi asiaa. Sakaria naurattaa kun siinä sanotaan vadelmasta: vattu ja se tuo kuulemma aina mieleen lähes samoin kirjoitettavan sanan.
27.2.63
Aamulla kävin Inkerin opettajan puheilla. Selitin, että olemme vain noin vuoden täällä ja siksi ei ole tarpeellista opettaa Inkerille täkäläistä kaunokirjoitusta tai muutenkaan tekemään esim. laskuja täkäläiseen tyyliin. Jakokulma mm. laitetaan täällä erilailla kuin me olemme tottuneet. Pyysin myös, että tytöt saisivat osallistua musiikin opetustunteihin, koska kumpikin on soittanut sekä pianoa että nokkahuilua sekä Helena vielä viuluakin ja kumpikin laulaa hyvin. Hän lupasi järjestää asian. Heidän pitää vaiin ostaa nuottivihko tai musiikkikirja, joka maksaa 1,50.
– Samalla selvisi se "eväsasiakin", eli suomalaisen ruoan vieminen ja esitin, että Inkeri saisi laulaa suomalaisen laulun sen sijaan. Se otettiin innostuksella vastaan.
– Helena vei kouluun 10 c. joka oli jotain kirjoja varten. hän sai koulusta merkin, jossa oli "US:n Nuorison punainen risti" [Kirjoitettu rivien väliin:] American Junior Red Cross. Se kirjakeräys siis oli ilmeisesti täkäläisen nuorison punaisen ristin toimesta järjestetty. Onhan sellainen merkki mukava säilyttää. – Helena tilasi myös kukan siemeniä koulun kautta. Voimme ne istuttaa sitten parvekelaatikoihin. Niitä tulee 4 eri laatua.
– Siivosin pölynimurilla kaikki matkatavaroiden aiheuttamat roskat pois ja myös makuuhuoneen vuoteet. Muutin niihin omat lakanat – vihdoinkin. – Soitin rva Mäelle Boise-Griffiniin ja ilmoitin että tavarat ovat vihdoin tulleet ja kaikki on mukana. Hän sanoi, että se varsinainen viivytys johtui siitä, ettei joihinkin papereihin oltu pantu muuta kuin etunimi ja kun sitten sukunimellä tavaroita kysyttiin, niin eivät ne tietysti löytyneet. Sitten vasta kun saatiin numero niin ne löytyivät. Kas mokomaa, kuka niin viisas sitten oli mahtanut olla, että luuli että sukunimi on nimessä ensin. Ehkä sellaistakin kirjoitustapaa täällä käytetään.
Laitoin tänään, päivää post festum, hiukan laskiaisruuan kaltaista. Oli läskisoosia ja hernemuhennosta. Kastiketta laittaessa tapahtui se, mitä olen jo pelännytkin. Paistinpannu, jonka varsi on puuta ja melko irti, pyörähti sitä nostaessani ympäri ja pannusta lensi kastikkeet pitkin hellaa ja lattiaa. Mikä siivo! Millä kummalla voisi sen varren oikein korjata, eihän sitä voi pitää kiinni itse pannustakaan.
– Kun päivällinen menee myöhäiseen, on illalla aina niin väsynyt, ettei tahdo jaksaa mitään tehdä. Helenalla oli vielä kotitehtäviä, saamansa näytelmämonisteen perusteella ja niitä yritettiin yhdessä laittaa. Siinä oli kovasti brotherhoodia ja Amerikan kansalaisten erirotuisuutta, mutta silti samanarvoisuutta painottavaa tekstiä. Sitten siinä kysyttiin tunteeko jonkin sellaisen henkilön, joka edustaa brotherhoodia ja miten se ilmenee. Helena ehdotti Emilia Verttiä. Mutta päättelimme, ettei hän oikeastaan ole rotujen samanarvoisuuden puolustaja, vaikka onkin suomalaisten stipendiaattien hyväntekijä. Helena kirjoitti siihen Josephine Bakerin, jolla on adoptiolapsia 10 eri rotua ja kansallisuutta.
– Emilia Vertti muuten soitti ja ilmoitti, että Mona Lisaa voi nyt käydä katsomassa ilman jonossa seisomista. Hän oli ollut siellä eikä ollut mitään jonoja päivällä jos menee arkena. Hän ehdotti, että menisin sinne lasten kanssa. Hohhoo. Miten sinne mahtaa päästä näillä kulkuvälineillä.
26.2.63
Nyt on laskiaistiistai. Ilma on kirkas, taivas sininen, tuulee ja on kylmä. Bitterly cold niinkuin radiossa sanottiin. Tänään pitäisi tarjota läskiä ja hernemuhennosta sekä laskiaispullia. Mitään suomalaisten pullien kaltaista en ole täällä vielä nähnyt, mutta ei täällä lähellä olekaan hyviä leipureita. Eilen luin läpi leipurien ilmoituksia puhelinluettelosta. Aika kaukana ovat lähimmätkin, siinä 94-96 katu ja Broadwayn nurkilla. Saksalaisista saa kuulemma vähän ruisleivän kaltaista, se on "pumpernickel-bread" nimellä. Hapantakin leipää saa jostain Baltic-breadin nimellä sanoi Irja Joki. Lupasin mennä joskus hänen kanssaan sitä ostamaan.
– Aamupäivällä luin korrehtuurin uudelleen. Löysin vielä yhden virheen. – Olen kaks aamua nyt odottanut niitä tavaroita. Ei ole kuulunut vaan kaikista sopimuksista huolimatta. – Tavarat tulivat lopulta 10 vailla 12. – Kova selittäminen taas kun ei ollut rahaa kotona ja Sakari maksaa shekillä.
– Sitten aloin purkaa tavaroita. Ensiksi pahvilaatikon missä oli pikkutavarat. Huomasin heti, että kirjoituskoneen kotelo oli vääntynyt auki ja aloin katsoa miten oli itse koneen laita. Se oli myös saanut aika tällin. Tietenkin sitä pakettia oli heitetty miten vain. Koneen tela ei liikkunut kuin vähän ja takaseinä kehystä oli painunut telaan päin ja vääntänyt sivuilta. Rupesin katsomaan vosiko sille mitään tehdä. Yritin irroittaa sen kehyksistä, mutta en saanut sitä kokonaan irti vaan hiukan siten, että se liikkui edestakaisin vain sentin verran. Onneksi kehys on alumiinia. Löin sitä sivuilta mistä se oli vääntynyt ja se oikeni vähän. Sitten iskin ulospäin takareunaa ja sain sen sellaiseen asentoon, ettei se enää ottanut kiinni telaan. Kokeilin pysyykö se paikoillaan kun koneen ruuvaa kiinni kehykseen, ja se näyttää toimivan. Jaa, kyllä täytyy ihan itteänsä kehua, kun on niin(kin) hyvä mekaanikko.
– Menin ostoksille ja hississä postimies (neekeri) sanoi etten varmaan ole täältä kotoisin. Sanoin olevani Suomesta. Hän sanoi, että sielläpäin Euroopassa on kauniita naisia ja Englannissa myös, jossa hän oli ollut sodan aikana.
– Kun tytöt tulivat koulusta alkoi taas kova läksyjen luku. On siinä työtä minullekin. Pitää kääntää sanalliset laskuesimerkit, selvittää sanojen merkitystä, ja miten eri sanat äännetään. Inkerillä oli ollut "spelling test" ja se oli mennyt aika hyvin 35 ja 40% oikein korvakuulolta kirjoitettu. – Tänään olikin aika paljon läksyjä. Helenalle oli koko pitkä kappale luettavana ääneen ja siitä oli sitten kysymyksiä. Siinä tarvitaan jatkuvasti sanakirjoja. Minä olen tavallisesti ns. elävä sanakirja, mutta joskus sanon, että tyttöjen pitää itsekin hakea sanat, niin ne jäävät paremmin mieleen.
Kovassa touhussa meni iltakymmeneen asti, syötiin vain välillä. Samalla kun tytöt tekivät koulutehtäviä minä purin matkalaukuista tavarat. Loppujen lopuksi ei niitä niin paljon ollut kun ne otti esille, ne vain painavat niin mahdottomasti kapsekissa.
– Inkeri toi koulusta opettajalta kyselyn miksi hänellä ei ole ollut valkoista puseroa niinkuin heillä on joinakin päivinä tapana pitää. Lisäksi pitäisi viedä ruokaa tai muuta Suomesta 28 p. ja 1 p. koska niillä on koulussa tunteja, jotka koskevat vieraita maita. Opettaja oli sanonut, että esim. Puerto Ricolaiset tuovat omiaan ja kukin muun maalainen, japanilainen, kiinalainen tms. omiaan. Opettaja pyysi käymään puhumassa Inkerin opetuksesta. – Inkeri luuli, että piti ottaa evästä mukaan ja että he muka menisivät Puerto Ricoon! Haa, mikä ajatus. Ajattelin, ehkä siellä on joku näyttely tms. missä on tavaroita Puerto Ricosta.
– Illalla katselimme Sakarin tavaroita. Sakari tuli myöhään ja oli aika väsynyt. Vaikka minulla oli mielestäni aika puuha etsiä esille kaikki paperit ja pakata Helsingissä, niin ei niistä niin mahdottoman isoa kasaa kertynyt. Sakari luki muutamat HS-leikkeet mitkä olin ottanut mukaan, mm. presidentin uudenvuoden puhe. – Keskustelimme jonkin verran sen johdosta ja siitä, mikä Kekkosessa suomalaisia ärsyttää. Unohdin soittaa rva Mäelle tavaroiden tulosta.
25.2.63
Sakari lähti ennen yhdeksää töihin. Jäin jännityksellä odottamaan milloin tavarat tulevat. 1/2 10 soitti rva Mäki ja kysyi ovatko tavarat jo tulleet. Kun sanoin, etteivät ole, hän lupasi ottaa selvää miksei, vaikka Bostonista oli niin ilmoitettu. Sanoin, että M&M:llä on täällä varasto ja sinne voi soittaa ja numero on puh.luettelossa. Hän lupasi nyt ryhtyä heti toimenpiteisiin asian suhteen.
Pari tuntia myöhemmin soitti joku neitonen M&M:stä ja sanoi, että tavarat tuotaisiin huomenna ja sanoin, että sitten mieluummin heti aamulla. Hän tuntui vähän epäröivältä, mutta minä sanoin vain täsmällisesti, että aamulla. Kyllä jo on tarpeeksi kauan odotettukin. Laskusta sanoin, että lähettäisivät sen sitten ja se maksetaan myöhemmin kun tavarat on tarkastettu ja havaittu että kaikki on tallella. Hyvä on, hän sanoi. Minä kertasin vielä, että siis huomenaamulla ja hän sanoi: yes, OK.
– Postia tuli Sakarille Mercatorista ja helenalle taas 2 kirjettä: Thealta ja Haijelta. Hän se vasta on kirjeiden saaja jos kuka! Onkohan niitä jo 7 kirjettä + 1 kortti, jotka ovat tulleet tänä aikana tänne!
– Luin sikiökorrehtuurin joka tuli. Siihen meni taas pitkälti illalla aikaa. Siinä vasta puuha onkin, kun he ensin kirjoittavat tehtävät suomeksi ja sitten ovat kaikki sanakirjat esillä kun niitä käännetään. Puh, mikä homma. Illalla soitti John Blass ja pyysi heille 9 p. eli ensi viikon lauantaina.
– Sakari kirjoitti kirjettä Lepälle, joka tulee ensi lauantai-sunnuntaiksi tänne. Luin New Yorkin uutisia. – Siellä on joskus oikein hyvää suomea, joskus fingliskaa. Toisinaan kyllä joku sanonta tuntuu tavattoman huvittavalta kuten esim: Ohjelma on parhaasta päästä.
24.2.63
Aamu oli pilvinen mutta puolenpäivän aikaan alkoi sataa räntää. Ei mikään mukava päivä lähteä vieraisille. Kadulla oli pari senttiä sohjoa. Sakarilla ja tytöillä oli pikkukengät. Olin ainoa, jolla oli talvikengät. Muiden jalat kastuivat tietysti perusteellisesti. Tulimme Dyckman st. subway asemalle ja minä lähdin, kuten oli neuvottu, kävelemään takaisinpäin, mutta väärää puolta subwaytä. Kysyimme sitten Hillside Avenuelta eräiltä miehiltä, jotka puuhasivat kahden auton kanssa. Mitäs muuta kuin taas alas ja toiselle puolelle. Siitä oli sitten noin 2-300 m siihen taloon, missä Emilia Vertti asui. Löysimme, mentyämme oikealle lopulta oikean käytävän missä oli Apt. 1 BB. Mitkä sokkelot!
Mutta oven päällä oli Finland House joten paikasta ei voi erehtyä. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi ja niinpä heti kotiuduimme lämpimään karjalaiseen ilmapiiriin.
Prof. Osmo Ikola Turusta oli myös siellä ja myöhemmin tuli Irja Järvi, joka tekee lisensiaattityötä Columbia Universityssä. Mutta itse Emilia. Mikä persoonallisuus! Sitä on vaikea kuvata. Hänet täytyy nähdä. Kun hän puhutteelee miehiä, tahallaan shokeeraavasti ja samalla veikeän ilkikurisesti, kun hän ravistaa cocktailia päänsä päällä ja keikuttelee tanssin tahdissa varsin nuorekkaasti lanteitaan – hän on kerrassaan valloittava omalla aivan erikoisella tavallaan – totisesti. Hänestä on varmaan hauska nähdä suomalaiset, jäykähköt miehet hämmentyneinä ja lähes vaivautuneina – ja saada taas kaikki vapautuneesti nauramaan. Karjalaista alkuperää amerikkalaisissa kehyksissä – ja ihan mainio yhdistelmä.
Lähdimme noin klo 6 kotiinpäin. Huomasimme kaikki asuvamme hyvin lähekkäin Columbia Universityn luona ja oli sama matka. – Vaihdoin osoitteita Irja Järven kanssa ja lupasimme ottaa yhteyttä seuraavalla viikolla. [Pienellä rivien välissä:] Saimme 2 kpl New Yorkin uutisia jotka illalla luimme. Kotiin tultuamme alkoi Inkeri kirjoittaa "ainetta" Our First President ja Washingtonin sijasta kirjoittikin Ståhlbergista. Mitäköhän koulussa siitä sanotaan.
– Meillä on lähes jokaisella jonkinlaista vikaa. Helena on tänään aivastellut vallan tavattomasti. Huomenna Sakari menee hiukan aikaisemmin huomenna töihin.
(P.S. Kun tulimme kotiin Vertiltä Sakari sylkäisi ja hammas lensi saman tien kadulle tai pihamaalle, sillä olimme melkein kotona. Seurasi kova etsiminen ja Helena löysikin hampaan lopulta. Kotona se pestiin ja putsattiin ja Sakari pani sen taas paikalleen.)
Emilia Vertti soitti vielä illalla ja sanoi olevansa pahoillaan kun emme muistaneet kirjoittaa korttia Wasz-Herbertille. Lupasimme pitää asian mielessä.
23.2.63
Aamupäivä kului kaikenlaisessa pikku touhussa. Iltapäivällä luin Sakarin kanssa hemopoieesikorrehtuuria. Lapset olivat vähän ulkona. Iltapäivällä Sakari lähetti Inkerin hakemaan olutta ja hän meni, mutta tuli pian takaisin kun ei ollut löytänyt yksityiskauppaa. Sen ovi on aika pieni. Hän melkein ulvoi. Hän sai uudet ohjeet ja lapun mukaan, mutta tuli taas tyhjin toimin takaisin ja itki täyttä päätä ettei kukaan ymmärrä. Tosiasia oli ettei alle 18 v myydä olutta ja lappuun oli se hänelle kirjoitettu. No Inkeriä lohdutettiin ja hän sai hyvästä yrityksestä 10 c.
Menin sitten ostamaan oluet ja vähän leipää nyt meillä oli sattumalta niin vähän rahaa, ettei muuta saanutkaan. Aamupäivällä soitti Emilia Vertti ja ilmoitti illalla olevasta konsertista, jossa mm. Kalle Ruusunen laulaa. Meidän oli vaikea lähetä lasten tähden, emmekä siis voineet sitä ajatella, varsinkin kun se oli kaukana Brooklynissä.
Lupasimme kuitenkin soittaa tulemmeko. – Ennenkuin ehdimme ilmoittaa mitään, hän soitti uudelleen ja kutsui luokseen aterialle sunnuntaina. Emme voineet kieltäytyä ystävällisestä kutsusta, hän sanoi muitakin tulevan.
Ainoa huolenaihe ja aika iso oli se, että voiko Sakari syödä lainkaan, koska hänen purressaan sitä "pumppernickel" leipää ja sen sitkeää kuorta, irtosi ja murtui hänen kruunu-etuhampaansa. Se on nyt irti ja tuskin pysyy paikallaan. Ajattelimme ensin soittaa siitä paikasta jollekin hammaslääkärille, että se pantaisiin paremmin kiinni. Mutta kun oli lauantai ajattelimme, että tuskin kukaan ottaa vastaan ja lisäksi voi olla kalliimpaakin. Taitaa olla parasta kysyä ensin joltain esim. laitoksella.
– Illalla pesin taas hiukan pyykkiä (ikuinen homma) ja Sakari meni kylpyyn. Luimme kumpikin illalla. Sain kirjeen äidiltä, Helena sai ja Inkeri.
22.2.63
Aamulla Sakari lähti laitokselle vaikka olikin Washingtonin syntymäpäivä ja yleinen Holiday. Tytöt ja minä siivosimme. Tytöt nielivät pölynimuriin isoja paperinpaloja, jotka tukkivat putken. Minulla oli aika työ saada ne ulos, kun ne olivat takertuneet putken seinämiin ja tukkivat imun.
Järjestelin taas pyykkiä. Täytyy taas vaan pestä jotain kun eivät ne tavarat ole vielä tulleet.
Lapset olivat hiukan ulkona, ja Sakari tuli vähän aikaisemmin kotiin. Ilta meni rauhallisesti. Inkeri teki kotitehtäviään Sakarin avustuksella. Aloin lukea uutta romaania "Westward the Sun", joka on aika mukava.
Sakari toi "pumpernickel bread"in jota oli John Blassin kanssa ollut ostamassa.
21.2.63
Sakari meni aamulla laitokselle, mutta tuli aamiaiselle ja lähdimme sitten konsulaattiin. Ennen sitä soitin rva Mäelle ja kysyin kuuluiko uutta. He eivät olleet kuulleet muuta kuin mitä eilen sanottiin.
– Konsulaatissa puhuimme hra Matti Hagmanin kanssa, jolle selitimme koko jutun. Hän kysyi ihan ensiksi olimmeko olleet yhteydessä hra Jutilaan, joka on Finnlinesin edustaja täällä. Sanoin, ettemme tietäneet hänen olemassaolostaan mitään, mutta olimme useaan kertaan olleet Boise-Griffiniin.
Hänellä kuulemma piti olla toimistonsa juuri siellä. Hagman soitti hänelle ja kuuli, ettei hänelle ollut puhuttu asiasta mitään, mutta hän alkoi heti ottaa selvää asioista. Kuulimme myös, että kapt. Poutanen oli lähettänyt M & M Transport Co:n vastaanottokuitin Halifaxista, ja sen mukaan lähdettiin hakemaan tavaroita. Meille luvattiin ilmoittaa iltapäivän kuluessa tai viimeistään maanantaina, koska nyt olisi pitkä Holiday, koska Washingtonin syntymäpäivä sattui perjantaiksi.
Lähdimme kotiin maanalaisella taas. Se on kyllä paikka missä näyttää olevan koko maailma edustettuna idästä länteen mitä tulee rotuihin ja kieliin. Kaikkea näkee ja kuulee. Meitä huvitti kun siellä oli eräs mies, joka oli niin Matti Bergströmin näköinen, että olisi voinut olla veli. Hiukan karkeammat piirtet vain, ihankuin karikatyyri, missä leukojen vahvuutta oli lisätty.
Tulin kotiin hiukan jälkeen 3 ja Helena odotti alhaalla. Kun tulimme ylös hissillä oli Inkeri siellä. Joimme kaikki kuumaa kaakaota, sillä ulkona oli kylmä (10 F[-astetta]) ja kova viima. Tytöt tekivät sitten koulutehtäviään. 1/2 5 soitti rva Mäki ja kysyi ovatko tavarat tulleet. Hänelle oli Bostonista ilmoitetu, että ne on tänään luovutettu meille, muka. Ei ole tullut, vastasin.
– Luulen, että ne oli vasta lähetetty Bostonista, mutta ovat perillä vasta myöhemmin, ehkä lauantaina. Ne tietysti tahtoivat Bostonista antaa paremman kuvan tilanteesta. No hyvä kuitenkin, että tavarat ovat löytyneet.
– Keskikaupunki tuntuu paljon mukavammalta paikalta mitä tulee siellä liikkuviin ihmisiin. Tämä paikkaunta missä asumme onkin köyhää seutua. Keskikaupungilla ei ollut kuin noin 20% värillisiä, täällä niitä näkee ainakin 50%. Kadutkin olivat siistimpiä tietenkin ja kaupat ihan toista luokkaa. Siellä oli "music shop" jossa katselimme +99,95 televisiota (portable). Se ei ollut kallis n. 32 500 mk. mutta pienikokoinen kylläkin.
– Me olemme ilmeisesti aika korkealla paikalla täällä, koska melkein aina tuntuu tuulevan, ja kovaa. Keskikaupungilla ei tuullut lainkaan niin kylmästi ja navakasti. Ehkä ne korkeat rakennuksetkin vähän estävät, mutta luulisi, jos tuuli pääsee suoraan pitkin katua, että se tuntuisi yhtä voimakkaalta kuin muuallakin.
– Sakari meni takaisin laitokselle kun tulimme konsulaatista. Hän ei kuitenkaan ollut kovin myöhään. – Illalla väsytti ja päivällisen jälkeen otimme nokoset. Heräsin siihen, että selkääni kylmäsi ja nousin laittamaan itselleni kuumaa juotavaa. Samalla tytötkin menivät levolle. Sitten aloin lukea U.S. News’iä ja 1/2 12 menin herättämään Sakarin nukkumaan.
Kirje Päiviöltä ja Ojalta.
Isoäidin matkapäiväkirja 1963 