24.2.63

Aamu oli pilvinen mutta puolenpäivän aikaan alkoi sataa räntää. Ei mikään mukava päivä lähteä vieraisille. Kadulla oli pari senttiä sohjoa. Sakarilla ja tytöillä oli pikkukengät. Olin ainoa, jolla oli talvikengät. Muiden jalat kastuivat tietysti perusteellisesti. Tulimme Dyckman st. subway asemalle ja minä lähdin, kuten oli neuvottu, kävelemään takaisinpäin, mutta väärää puolta subwaytä. Kysyimme sitten Hillside Avenuelta eräiltä miehiltä, jotka puuhasivat kahden auton kanssa. Mitäs muuta kuin taas alas ja toiselle puolelle. Siitä oli sitten noin 2-300 m siihen taloon, missä Emilia Vertti asui. Löysimme, mentyämme oikealle lopulta oikean käytävän missä oli Apt. 1 BB. Mitkä sokkelot!

Mutta oven päällä oli Finland House joten paikasta ei voi erehtyä. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi ja niinpä heti kotiuduimme lämpimään karjalaiseen ilmapiiriin.

Prof. Osmo Ikola Turusta oli myös siellä ja myöhemmin tuli Irja Järvi, joka tekee lisensiaattityötä Columbia Universityssä. Mutta itse Emilia. Mikä persoonallisuus! Sitä on vaikea kuvata. Hänet täytyy nähdä. Kun hän puhutteelee miehiä, tahallaan shokeeraavasti ja samalla veikeän ilkikurisesti, kun hän ravistaa cocktailia päänsä päällä ja keikuttelee tanssin tahdissa varsin nuorekkaasti lanteitaan – hän on kerrassaan valloittava omalla aivan erikoisella tavallaan – totisesti. Hänestä on varmaan hauska nähdä suomalaiset, jäykähköt miehet hämmentyneinä ja lähes vaivautuneina – ja saada taas kaikki vapautuneesti nauramaan. Karjalaista alkuperää amerikkalaisissa kehyksissä – ja ihan mainio yhdistelmä.

Lähdimme noin klo 6 kotiinpäin. Huomasimme kaikki asuvamme hyvin lähekkäin Columbia Universityn luona ja oli sama matka. – Vaihdoin osoitteita Irja Järven kanssa ja lupasimme ottaa yhteyttä seuraavalla viikolla. [Pienellä rivien välissä:] Saimme 2 kpl New Yorkin uutisia jotka illalla luimme. Kotiin tultuamme alkoi Inkeri kirjoittaa "ainetta" Our First President ja Washingtonin sijasta kirjoittikin Ståhlbergista. Mitäköhän koulussa siitä sanotaan.

– Meillä on lähes jokaisella jonkinlaista vikaa. Helena on tänään aivastellut vallan tavattomasti. Huomenna Sakari menee hiukan aikaisemmin huomenna töihin.

(P.S. Kun tulimme kotiin Vertiltä Sakari sylkäisi ja hammas lensi saman tien kadulle tai pihamaalle, sillä olimme melkein kotona. Seurasi kova etsiminen ja Helena löysikin hampaan lopulta. Kotona se pestiin ja putsattiin ja Sakari pani sen taas paikalleen.)

Emilia Vertti soitti vielä illalla ja sanoi olevansa pahoillaan kun emme muistaneet kirjoittaa korttia Wasz-Herbertille. Lupasimme pitää asian mielessä.

2 responses

  1. Hei!

    Selailin blogiasi, olet löytänyt todella hauskan ja mielenkiintoisen idean! Kun olet kirjoittanut päiväkirjat puhtaaksi, oletko ajatellut vielä syventää esimerkiksi niiden historiakuvaa käsittelemällä aihetta laajemminkin? Mielestäni aihe saattaisi olla hedelmällinen ja kehittelemisen arvoinen, siitä voisi sada julkaisunkin aikaiseksi!
    Olisi hauska lukea myös taustoistasi tarkemmin, oletko esimerkiksi itse historioitsija tai tutkitko aihetta vain omaksi iloksesi jne. Itse opiskelen kulttuurihistoriaa, ja itselläni ainakin heräsi heti ajatus tekstien hyödyntämisessä myös julkaisussa, opinnäytetyössä tms. sillä ne ovat hyvin mielenkiintoisia ja lisäksi selkeitä ja hyvin kirjoitettuja. Niistä saattaisi moni opiskelijakin olla haltioissaan 😉
    Olen iloinen, että löysyin blogisi, itse asiassa aivan sattumalta. Aion seurata tätä jatkossakin!

  2. Olen tyhjentänyt isoisän asuntoa tässä nyt syksyn aikana, ja sieltä löytyi kaikenlaista pientä, jonka avulla noiden matkapäiväkirjojen ajankuvaa voisi syventää – esim. New Yorkin Sanomat -nimistä suomenkielistä sanomalehteä, vanhoja shekinkantoja, karttoja, valokuvia jne. Ajattelin, että niitä voisi käyttää blogissa jotenkin, mutten ole vielä keksinyt kunnolla miten. Julkaisemista en ole vielä miettinyt, mutta ehkä sekin voisi olla mahdollista joskus.

    Olen itse kulttuuriantropologi ja valmistunut museoalan suuntautumisvaihtoehdosta, vaikken olekaan museoalalla koskaan toiminut. Tämä isoäidin päiväkirjojen puhtaaksikirjoittaminen on tällä hetkellä lähinnä oman sukuhistorian tutkimista ja tekstien saattamista sukulaisten saataville.

    Isoisän ja isoäidin arkisto muuten luovutettiin Oulun maakunta-arkistoon lukuunottamatta henkilökohtaisia kirjeitä ym. (jotka päätyvät sinne jossain vaiheessa, kun ne on käyty läpi), joten viimeistään viiden vuoden päästä sitä pääsee kuka tahansa opinnäytetyön tekijä köljäämään 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: