11.3.63

Kävin ostoksilla aamulla järjestettyäni kuntoon taloa jonkin verran. – En tiedä mikä tänään väsyttää, mutta niinpä kaupassakin puhuttiin väsyttävästä ilmasta, joten se lienee tänään kaikille yhteistä. Pesin pyykkiä (sic!) ja parsin joitakin vaatekappaleita. Kirjoitin kirjeen Annelille ja Anjalle. Sakarin piti jatkaa, mutta se jäi tekemättä "Pohjantähden" vuoksi.

– Tyttöjen kanssa taas luettiin kovasti läksyjä ja he jatkoivat myös selostuksen kirjoittamista kouluun luonnonhistoriallisesta museosta. – Emilia Vertti soitti jälleen ja pyysi sinne perjantaina illalla ilman lapsia. Taidamme mennä. Pitää soittaa huomenna. Helena pesi tukkansa ja minun piti laittaa se kippuroille. Ostin heille omat soljet, etteivät aina käy minun tavaroissani ja hukkaa niitä olemattomiin.

Iltaisin on aina niin väsynyt, ettei jaksaisi mitään puuhata. – Melkein unohdin käydä katsomassa postia, eihän siellä mitään yleensä ole. Ei ollut tänäänkään muuta kuin Paschkikselle joku "social responsibility" -tiedoitus.

4 responses

  1. ”Isoäiti” kirjoitta paljon uupumuksesta. Mahdoinko minä olla se, joka aiheutti sen…

  2. Mudzi: Miksi ihmeessä sinä sen olisit aiheuttanut? Olitko jotenkin erityisen vilkas tenava? Vai syyttikö isoäiti sinua väsymyksestä silloin New Yorkin aikoina?

    Pikemminkin päiväkirjoja lukemalla saa sellaisen käsityksen, että väsymystä olisi aiheuttanut Sakari. Kotihommat on pitänyt hoitaa ja oikolukea jotain Sakarin tutkimustuloksia ja vielä miettiä sitä, kuinka herra tohtori kärtyää ja sillä on masu pipinä… Sakarin terveydentilasta ja mielialoista muuten löytyy paljon merkintöjä myös Pakkahuoneenkadulta talteen ottamistani kalentereista. Kalentereissa on tilaa yhdelle tai kahdelle lauseelle, ja monesti ne kalenterimerkinnät voivat olla jotain ”Aamulla ATK-kokous. Sakarilla särki päätä, äreänä” -tyyppisiä.

  3. Taisin kyllä olla aika rasittava lapsi – aina ääntä pitämässä ja touhuamassa. Muistan kyllä, että seikkailin yksinkin siellä Manhattanin kaduilla Haarlemia myöten. Ei tullut mieleenkään pelätä mitään… Huh!
    Niin ja olihan se aika eri. ”Kotirouvan” piti olla kodin henki ja meillähän oli ollut kotiapulainen ja viikkosiivoojakin (ensimmäisessä päiväkirjamerkinnässä ollut rouva Juhola) Suomessa, mitä ei sitten ollut Jenkkilässä.

  4. Hm, itsestä ainakin sellaiset lapset tuntuvat mielenkiintoisilta ja hauskoilta, joilla on omia juttuja, ja jotka juttelevat paljon ja touhuavat. Just tänään näin kaveria, jolla on kuusivuotias poika, joka selitti innoissaan vaihe vaiheelta miten Bionicle-legoja kootaan. Olihan se vähän rasittavaa, mutta toisaalta: nytpä tiedän, miten Bionicle-legoja kootaan… Kai lapsilla pitäs olla joka tapauksessa erityisoikeus olla rasittavia ilman, että niille sitä erikseen kerrotaan.

    Onhan niitä aikuisiakin, jotka ovat aina ääntä pitämässä ja touhuamassa, ilman että sitä pidettäisiin erityisen rasittavana.

    Ja taisivat Manhattanin kadut olla silloin turvallisempia kuin nykyään…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: