Monthly Archives: tammikuu 2010

17.3.63.

Sinikka Vertti soitti ja kysyi Sakarin vointia. Rupattelimme jonkin aikaa ja hän kertoi keitä oli ollut vieraisilla. Hän sanoi, että Suojanen oli valittanut kaikkia oloja huonoksi, mikään ei ollut hyvää. Siihen oli Jokelainen vastannut kipakasti ja Ikola oli sovittanut kumpaakin osapuolta.

– Katselimme taas joitakin kohtai hemopoieesityössä, joka ei sitten tahdo tulla valmiiksi. – Sitten lähdimme tytöt ja minä, Strömbergeille. Luulin, että siellä oli vaan muutama henki vieraisilla, ja etupäässä lapsia, mutta sitten näin valtavan määrän kahvikuppeja ja arvasin, että joukkoa tulee kertymään enemmänkin. Tytöt alkoivat leikkinsä heti. Helena ja Inkeri olivat joukon vanhin ja kolmas iässä. Toiset osasivat jonkinverran suomea, kaksi ei lainkaan. Lopuksi lapsia oli 13, 11 tyttöä ja 2 poikaa. En päässyt selville keiden lapsia kaikki olivat.

Jos nyt muistelen nimiä, niin siellä oli Kalle ja Helvi Strömberg, isäntäväki, lisäksi tytär rva Fraas (?), samassa talossa asuva vanhempi pariskunta, joilla oli suomalainen tavallinen -nen-päätteinen nimi, joka alkoi H:lla, en muista [kirjoitettu rivien väliin: Hyvönen]. Oli ins ja rva Ilmari Hintikka, Keivaarat, joilla oli pari lasta, Lapinojat, Paanaset + rva Paanasen äiti Kuopion läheltä sekä 4 tytärtä. Jalmari ja rva Vaarnamo + poika, saunanomistajia. Hautaustoimiston omistaja Emil ? + rouva. Eräs vanhempi rouva, jolla oli lastenlapset mukana ja joka sanoi lähtevänsä Gripsholmin emännäksi Suomenmatkalla huhtikuun lopulla. Lisäksi pari herraa ja eräs rouva t. neiti, joka minusta puhui vähän turkulaisittain, mutta joiden kanssa en tullut keskustelleeksi, myöhemmin tuli vielä 3 vanhempaa naishenkilöä, jotka mainittiin vain etunimiltään, ja joita en muista.

Keskustelun kuluessa eri henkilöiden kanssa kävi ilmi mm. että rva Strömberg tunsi Maj Helmisen ja oli ollut samassa Lotta-osastossa, sekä käynyt häntä 70 v. päivänä onnittelemassakin Suomessa ollessaan. Rva Lapinoja taas muisti Helmerin Lahden ajoilta ja sanoi, että hän oli kovin innostava ja kaikkien tyttöjen ihastus.

– Puhuimme kouluoloista ja vertasimme niitä. Lisäksi keskustelu kulki milloin mitäkin rataa. Erään kerran kävi ilmi, että Ahti Harjanne oli serkku sille rouvalle, jonka nimi alkoi H:lla. Rva Paanasen serkku oli taas anestesiologi Suutarinen Helsingistä, joka kerran on antanut minulle narkoosin.

– Tarjoilu oli vallan runsas, oli ensin cocktailit + pikkupaloja, sitten kahvia ja pullaa ym. sekä vielä kaiken lisäksi ateriakin kahvitarjoiluineen sen jälkeen. – Olimmekin ihan hirveän kauan. Soitin Sakarille kun aloimme aterian, mutta hän sanoi, ettei voisi syödä mitään kun kurkku on niin kipeä.

– Kun tulimme kotiin oli Sakari paitsi kipeä myös hiukan nyreä, luultavasti, kun olimme niin kauan poissa. Hän huomautti hiukan happamasti, enkö aio lainkaan laittaa hänelle ruokaa. Laitoin keittoa. Sen ainakin pystyy helpommin nielemään.

16.3.63

Aamulla soi puhelin ja luulin Emilian soittavan, mutta se olikin Helvi Strömberg. Northern Shopista rouva, jonka eilen tapasin. Hän pyysi meitä heille sunnuntaina. Sanoin, että Sakari on sairaana. Hän pyysi sitten minua ja tyttöjä tulemaan klo 3. Hänellä on tyttärentytär 10 v. ja sinne pitäsi tulla muitakin lapsiperheitä sekä Hintikat myöhemmin. Saa nyt nähdä mitä näistä vierailuista seuraa.

– Kävin ostoksilla. Ei ollut paljon rahaa, mutta ostin kananrintaa ja aion laittaa sitä huomenna. – Kävin katsomassa oliko postia, ei ollut mitään. Taitaa osaksi johtua postilakosta, ettei tule mitään Suomesta. Kauankohan ne niitä lakkoja aikovat siellä pitää.

– Samalla kävin katsomassa miten pesukoneet toimivat, ja sain ohjeita eräältä rouvalta sekä neekeripapalta, jotka olivat pyykkiänsä järjestelemässä siellä. – Helena ja Inkeri kirjoittelivat selostusta luonnontiet. museosta puhtaaksi. Iltapäivällä tytöt olivat ulkona, ja Sakarin kanssa luimme hemopoieesityötä. Tuntuu kuin kumpikin olimme jo aika lailla tympääntyneet siihen. Joitakin hämäriä kohtia siihen vielä jää, mutta täytyyhän siitä tulla uusi korrehtuuri vielä kuitenkin.

– Illalla Sakari valitti, että kurkku on vain entistä kipeämpi. – Katselin sitä, ja havaitsin, että se on punainen ja turvoksissa juuri sillä tavalla kuin minulla tavallisesti kun tulen sitten käheäksi. Sakari ei uskonut, että minun kurkkuni on voinut olla niin kipeä, mutta eihän sitä voi arvata, kun tuntee vain oman olonsa. Hänellä onkin suhteellisen harvoin kurkkunsa todella pitempään kipeä. Olen antanut hänelle kuumaa hunajavettä jatkuvasti, ei juuri muutakaan voi tehdä.

– Ulkona on alkanut sataa, ja sisällä on lämpö taas kohonnut niin korkealle, että vapaaehtoinen strip-tease ohjelma alkoi taas. Ei tämä liika kuumuus ainakaan kurkkukipua paranna päinvastoin liian kuuma huone kiusaa tavattomasti. Tytöt laittoivat illalla maitopurkeista hissit nukkekotiinsa. Aika hyvin ne toimivat. Täytyy tässä minunkin mennä nukkumaan, vaikka ei sinne lakanain väliin mielellään mene hikoilemaan, vaan mieluummin odottaa kunnes vähän viilenee.

– Luin "Pohjantähden" I osan loppuun ja aloitin "Sellainen oli Karjala" (Erkki Paavolainen).

15.3.63

Sakari jäi kotiin vuoteeseen. Hänellä on kunnon kröhä. Hän pyysi minua menemään hakemaan New Yorkin uutisia. Kävin Lexington Av. kaupassa. Siellä tapasin kaupanhoitajan rva Helvi Strömbergin, joka pyysi osoitettani. Hän tuntui hiukan kateelliselta, kun kuuli että olimme jo tavanneet Emilia Vertin. "Mistä ihmeestä hän aina saa tietoonsa kaikki tulijat." Ostin lehdet ja paketin Ruutu-leipää.

– Iltapäivällä luimme "Hemopoieesityötä" ja saimme sen valmiiksi noin 1/2 7. Unohdin kokonaan soittaa Emilia Vertille. Hän soitti kun söimme ja sanoin Sakarin olevan vielä sairaana, joten emme tule. Siellä oli hänellä 10 vierasta. – Minuakin nukutti aika lailla, joten ei vierailu oikein maittanut, vaikka pesinkin tukkani sitä varten.

Illalla oli kuuma taas ja oli vaikea nukahtaa. Sakari taisi ottaa unilääkettäkin. Luimme päivällä New Yorkin uutisia. Niissä on joskus niin huvittavan vanhanaikaista kieltä, ihan kuin aika olisi pysähtynyt noin Kiven kirjoitusten kohdalle. Täällä näyttää myös olevan tapana kirjoitella perheasioistakin kuin sukulaisille puhuttaessa ikään.