Category Archives: koulu

11.3.63

Kävin ostoksilla aamulla järjestettyäni kuntoon taloa jonkin verran. – En tiedä mikä tänään väsyttää, mutta niinpä kaupassakin puhuttiin väsyttävästä ilmasta, joten se lienee tänään kaikille yhteistä. Pesin pyykkiä (sic!) ja parsin joitakin vaatekappaleita. Kirjoitin kirjeen Annelille ja Anjalle. Sakarin piti jatkaa, mutta se jäi tekemättä "Pohjantähden" vuoksi.

– Tyttöjen kanssa taas luettiin kovasti läksyjä ja he jatkoivat myös selostuksen kirjoittamista kouluun luonnonhistoriallisesta museosta. – Emilia Vertti soitti jälleen ja pyysi sinne perjantaina illalla ilman lapsia. Taidamme mennä. Pitää soittaa huomenna. Helena pesi tukkansa ja minun piti laittaa se kippuroille. Ostin heille omat soljet, etteivät aina käy minun tavaroissani ja hukkaa niitä olemattomiin.

Iltaisin on aina niin väsynyt, ettei jaksaisi mitään puuhata. – Melkein unohdin käydä katsomassa postia, eihän siellä mitään yleensä ole. Ei ollut tänäänkään muuta kuin Paschkikselle joku "social responsibility" -tiedoitus.

10.3.63

Vatsa tuntuu jollain tavoin aralta tänään. Koetin syödä varovasti. – Lähdin kello yhden aikaan tyttöjen kanssa taas luonnonhistorialliseen museoon että he voisivat siitä kirjoittaa kouluun. – Aloitin tällä kertaa 4:stä kerroksesta. Siellä oli esihistoriallisia eläimiä kuten dino- ja brontosauruksia sekä niiden "sukupuu". Katselimme niitä mielenkiinnolla ja tytöt kirjoittivat muistiin kaikenlaisia tietoja jalanjäljistä ja askelväleistä muumioina löydettyihin jäännöksiin sekä mitä oli reproduktioina löytöjen perusteella saatu niiden ulkomuodosta selville. Jouduin koko ajan puhumaan ja selittämään sekä kääntämään.

Kun olimme pari tuntia kulkeneet rupesi minua jo kovin väsyttämään. Istuin välillä penkeillä, kun tytöt kirjoittivat linnuista. Helena ei enää jaksanut kirjoittaa, mutta Inkeri katsoi innokkaasti jokaisen lintuyhdyskunnan ja asuma-aluetyypin. Olin kantanut tyttöjen takkeja koko ajan ja minun käsivarteni ihan puutuivat. Suuta kuivi jo paljo puhuminen.

Tällä kertaa jätimme kaikki intiaanit ja imettäväiseläimet katsomatta. – Tytöt olisivat halunneet ostaa jotain museon kaupasta, mutta minusta kaikki kunnollisen tapaiset esineet olivat niin kalliita ja halvat taas turhanpäiväisiä paitsi erilaiset selvittävät kirjaset, jotka minusta olivat aika hauskoja, mutta tytöt eivät niistä välittäneet. Päätimme, ettei tällä kertaa osteta mitään. Tytöt olisivat halunneet mm. siamilaiskissaperheen, 3 esinettä, posliinisia tai vastaavat merileijonat eri asennoisa.

– Kyllä me vielä varmaan useankin kerran käymme siinä museossa ja planetarium on vielä katsomatta ja kalaosasto, joka oli uudelleenjärjestelyn alaisena. – Tuuli kovasti kun tulimme kotiin. Minä olin aika uupunut. Ensin joimme kahvit ja minä lepäsin, ennen kuin jaksoin laittaa päivällistä. Päivällisen jälkeen menin lepäämään ja nukuin pari tuntia. Sittenkin vielä väsyttää.

Sakari on koko päivän ollut nenä kiinni Linnan "Pohjantähden" ensimmäisessä osassa ja hän lukee sieltä aina "valittuja" paloja. Kummallista kuvakieltä vai mitä lie tehokeinoja keksiä sellaisia hävyttömiä nimityksiä ym. Siellä niitä kuulemma vilisee samoin kuin kirouksia. – Kyllä taas jäivät hemopoieesityön lukemiset tältä erää, kunnes tuo kirja on luettu.

Olisi myös koko joukko kirjeitä, joita pitäisi välttämättä kirjoittaa. Täytyy kai laittaa valmiiksi jonkinlaiset raakaluonnokset, että tulisi jotain tehdyksi.

– Muistui mieleen vielä eilisillasta, että prof Austerlitz tunsi Kalevin väitöskirjan. Häntä oli pyydetty kääntämään se tai selostamaan, ja kun se ei ollut sisältänyt sellaista antropologista tekstiä kun oli arveltu, oli Austerlitz saanut pitää kirjan, ja hän oli sen luettuaan pitänyt sitä mielenkiintoisena tutkimuksena. – Täällä siis tunentaan Kalevin työ aina Amerikassa asti.

Samaten Sakarin veljistä Helmerin tunsi Tellervo Karila, jonka laulunopettajana Helmeri oli Turussa. – Kumma miten paljon ihmisiä Austerlitzit tuntevat. Tai oikeastaan ei kumma, sillä ainakin varmaan Suomessa he tuntevat lähes kaikki, jotka jollain tavoin liittyvät yliopistoon tai mahdollisesti musiikkipiireihinkin.

– Täällä kumma kyllä kävi ilmi, että Austerlitz on tavannut prof Paschkiksen. Hän kertoi, että prof. Paschkiksen rouva ja tytär kuolivat ihan peräkkäin ja tytär oli naimisissa japanilaisen kanssa. Tämä osaltaan selittää prof. P:n kiinnostuksen sotaprobleemeihin. – Tietenkin Austerlitz tunsi prof. Ikolan, mutta ilmeisesti ei Irja Järveä jonka tapasimme Vertin luona.

– Rouva Blass lupasi käydä kanssani joskus katsomassa kauppoja downtownissa ja selittää, mitkä ovat hyviä, mitkä ei. Kuulemma on sellaisia missä on hyvää tavaraa ja sopivat hinnat ja taas sellaisia, missä tavara ei ole hyvää, mutta hinnat silti korkeat. Tietysti on vaikea löytää oikeat ostospaikat, ja jos itse joutuu hakemaan se vie valtavasti aikaa.

Turusta ovat täällä Suojasetkin. Ne varmaan Kalevi tuntee, kun Suojanen on sosiologi. Emiliakin puhui heistä.

8.3.63

Aamupäivä ja osa iltapäivää kului liver- ja hammastyön uudelleenlukemiseen. Sitten kirjoitin kirjeen Matille ja Pirkolle. Kävin katsomassa olisiko postia. Siellä oli vain Paschkikselle: "National conference of Friends on race relations". Ei taaskaan mitään meille. – Täytin tyttöjen Health kortit ja lähetin kouluun. Sanoin, että jos on kysyttävää pitäisi ilmoittaa tai soittaa minulle. Sekä Helenalle että Inkerillä on parasta aikaa paksu nuha. Se kiusaa Helenaa jonkin verran ja Inkerikin oli siitä äkäinen.

– Käyn postissa kysymässä paljonko kirje liver+hammas tulee maksamaa ja vien Matille ja Pirkolle kirjoitetun kirjeen samalla postiin. – Sakari kertoi, että Bincos oli kuultuaan tyttöjen olevan public schoolissa, taas soittanut erääseen kouluun, minne minun pitäisi mennä puhumaan ensi viikolla. Sinne on kuulemma tunnin matka. Missä päin se mahtaa olla. Pitäisikö sittenkin mennä konsulaattiin puhumaan.

– Luimme vielä Sakarin kanssa "liver"työn ja hammastyön korjaukset. Huomenna se lähetetään.

6.3.63

Kirjoitin puhtaaksi Sakarin veroilmoituksen ja siihen meni aikaa noin 4 tuntia. Sitten kirjoitin Irjalle ja Päiviölle kirjeen. Vein kirjeen postiin. Ilta meni lasten tehtävien parissa. Helenan piti kirjoittaa kirje koulutyönä, eikä siitä ollut tulla mitään. Helena on taas kovin väsynyt ja nuhaakin on uudelleen. Minusta tuntuu, että sitä on pesiytynyt johonkin nenän onteloon, koska hän sanoi, että nenänjuuren ja silmän kohdalla on kipeä paikka, joka tuli vielä kipeämmäksi, kun joku poika löi häntä erehdyksessä lakilla [?]. Lisäksi on vain toinen sierain tukossa. Kunpa hän pian pääsisi siitä nuhasta, se näyttää aika lailla väsyttävän.

Ostin New York Postin, joka oli 96 sivuinen. Suurin osa on ilmoituksia ja vain jonkin verran uutisia välissä. Tänään tuli vihdoin liver-työ postissa. Kyllä se oli kestänyt kauan. Täytyy ryhtyä sitä lukemaan ihan heti. Se oli lähetetty Suomesta 26.1.63. Siis melko kauan viipynyt matkalla. Illalla myöhemmin järjestelimme papereita omiin yhteyksiinsä.

5.3.63

Kaikenlaisia pikkupuuhia ja ostoksia pitkin päivää. Unohdin käydä katsomassa postia yhdeltä, mutta ei siellä mitään ollut kello kolmeltakaan, joten turha toivo saada kirjeitä.

– Kirjoitin Sakarin veroilmoitusta niiltä osilta, joissa ei ole vähennyksiä ja huomasin, että olin unohtanut ottaa tiedon viime vuoden kansaneläkkeen suuruudesta. Mutta koska se on automaattinen vähennys, niin tekevät sen kyllä verovirastossa.

Tytöt tulivat koulusta ja kertoivat, että olivat olleet vähän aikaa erikoisluokalla oppimassa englantia, siellä oli 5 muuta oppilasta. Helena ja Inkeri olivat päässeet sieltä pois aikaisemmin koska ymmärsivät paremmin kuin muut.

– Inkeri oli perin mielissään kun hänet oli luokalla valittu ’varapresidentiksi’ 1kk ajaksi. Hän sanoi, ettei saa kertoa kenellekään, tarkoitti Sakarille, vaan hän haluaa itse sanoa sen. Kun Sakari tuli illalla, hän arvuutti ja oli pettynyt kun Sakari arvasi, tai arveli, että Inkeristä oli tullut presidentti. Kuitenkin Inkeri oli selvästi mielissään ja kertoi, että presidentti sai 13 ääntä, hän sai 8 ja seuraaava 3. Hän sanoi kysyttäessä, että ketä hän oli äänestänyt, että hän oli äänestänyt itseänsä! Purskahdimme nauramaan ja hän sanoi selitykseksi, ettei hän tunne muita niin hyvin! Oli se aika hyvä saavutus silti saada 7 ääntä muilta, eihän hän ole ollut koulussa kuin kuukauden. – Helena oli hiukan kateellinen ja marisi moittivasti, ettei Inkerillä ole tapoja, kun sillä tavalla äänestää itseään.

– Ilta meni taas koulupuuhissa tyttöjen kanssa. – Sitten luimme Sakarin kanssa taas dekkareita, kunnes Sakari sanoi, että hän lopettaa tähän murhaan ja alkoi tehdä veroilmoitusta. – Selvitimme sen noin klo yhteen mennessä. Huomenna täytyy kirjoittaa se puhtaaksi ja lähettää Päiviölle edelleen toimitettavaksi.

1.3.63

Tänään on harmaa ja sumuinen päivä. Vähän lunta sataa silloin tällöin, mutta se sulaa samantien. Lämpö on 30 F [astetta]. Kaikki korkeat rakennukset keskikaupungilla ovat sumun peitossa. Hämärästi näkyy vain 2 kirkontornia, joiden takana tavallisesti kohoaa Rockefeller-centerin blokit.

– Pyykinpesua taas koko aamupäivä. Pitäisi kirjoittaa Matille, mutta kumma kun väsyttää. Onkohan laskevalla ilmanpaineella syynsä siihen. Helena oli aamiaisella, Inkeri ei, heillä on taas niitä Festivaleja. Iltapäivällä pitäisi olla musiikkia, onkohan kummallakin samaan aikaan. Pyry sen kun vain tihenee ja sisällä pimenee.

– Iltapäivällä silitin. – Kun Helena tuli kotiin, hän sanoi, ettei tahdo niille soittotunneille, kun siellä soitetaan niin helppoja kappaleita ja lasketaan eri tavalla. Sanoin että täytyy tottua täkäläiseen tyyliin ja seurata mukana. Sitten kun huomataan, että jotain osaakin, voi saada vaikeampia kappaleita soitettaviksi.

– Tytöt menivät ulos. Siellä onkin kova pyry ja luntakin maassa yhden inchin verran. – Illalla tytöt pukivat balettipuvut ylleen ja ryhtyivät tanssiskelemaan. Oli taas liian kuuma illalla ja piti suorittaa hiukan strip-teasea. Innostuin itsekin ottamaan muutaman tanssiaskelen. Se nauratti ja innostutti tyttöjä myös tanhuamaan. Havaitsimme, että minä olin notkeampi kuin Helena, koska Helena ei saanut nenää polveen kiinni.

– Otin uuden romaanin luettavaksi: Pearl Buckin "Letter from Peking". Sakari oli edelleen Annan nuoruusvuosien lumoissa ja sai sen loppuunluetuksi klo 12 mennessä suunnilleen. – Oma luettavani tuntuu mielenkiintoiselta. Täällä tuntuu olevan juuri sellaisia romaaneja, joista pidän, tai ovatko vain sattuneet juuri ne käsiin. En ole pitkään aikaan lukenutkaan romaaneja, joten tässä tulee sekin puoli lukunälkää tyydytetyksi.

28.2.63

Tänään on oikeastaan Kalevalanpäivä. No, sitä nyt ei voi viettää täällä sen kummemmin. Suomalaisilla on tilaisuuksia viikonvaihteessa, mutta niihin emme nyt osallistu kun Oja tulee tänne. Siivosin lasten huoneen ja vaihdoin lakanat. Lasten tyynyt ovat niin surkeat, että oikeastaan pitäisi ostaa uudet. Nämä ovat likaiset ja rasvaiset, tyynyliinakin tulee heti sotkuiseksi, eikä minulla ole mitään sellaista kangasta, josta laittaisi suojatyynyliinan väliin.

Järjestin kaikki paremmat Paschkiksen lakanat pinoon ja aion viedä ne oikein pesulaan. Rikkinäiset ja korjatut lakanat pesen alakerrassa. – Voi sitä pyykin määrää. – En taida jaksaa mennä Mona Lisaa katsomaan tänään, vaikka se kuinka hymyilisi. Siivoaminen ja patjojen nostaminen vei voimat. Jos huomenna on parempi ilman, nyt sataa räntää, niin voisi mennä lasten kanssa.

Menen tänään kauppaan ja ostan viikonlopun muonat. Tytöt haluavat tulla kauppaan taas, heistä on hauskaa työntää ostoskärryjä. Olenkin ostanut kaikki sillä välin kun he ovat olleet koulussa, paitsi maidon jonka tytöt käyvät hakemassa alakerran automaatista.

– Ei taaskaan postia. – Kun menin hissillä alas, katsoin kuinka nopeaan se suunnilleen kulkee ja havaitsin, että kerros menee noin sekunnissa. Melkoista vauhtia.

– Yläkerran koira on ulissut, haukkunut ja vinkunut epäinhimillisin äännähdyksin koko aamun. Koira parka. Minua rupeaa suututtamaan, kun se sillä lailla jätetään yksin ikävissään olemaan. Välillä tuntuu kuin se olisi ollut kuolemaisillaan tai jäänyt jonkun kaapin tai oven väliin, niin kamalaa ääntä se piti. Suorastaan eläinrääkkäystä. –

Inkeri ei ollut aamiaisella, heillä oli se "Festival" tänään. Inkerille valittiin laulettavaksi: Kotimaani ompi Suomi. Harjoiteltaessa se meni tyydyttävästi, kuinka lienee sitten mennyt itse esitys. – Tyttöjä naurattaa koulussa, kun siellä mennään rukouksiin marssien "Kalle Kustaan muorin" tahdissa. Joskus kuulemma sentään muunkin marssin tahdissa.

– Huomenna on tytöillä musiikkitunti. He ottavat nokkahuilut mukaan ja nuottikirjasta pitää maksaa 1,50. – Sakari ei ole vieläkään kehdannut puhua laitoksella, että tytöt käyvät Public Schoolia. Hän sanoi, että se saa jäädä minun kontolleni.

– Eilen sanoi Sakari, että prof. Waelsch on ryhtynyt toimenpiteisiin hänen toisen vuoden stipendin saamiseksi. Kuulemma 5 sivua perusteluja oli kirjoitettu, siihen sisällytettynä mm. tähänastiset tulokset ym.

– Päivällisen laitto sujui sentään onnellisesti, mutta vaati kielen pitämistä keskellä suuta, ettei pannu taas olisi pyörähtänyt. Tällä kertaa vain lusikka lensi. Hella on niin korkeakin, että on vaikea touhuta, varsinkin nostaa kattiloita ym.

Tyttöjen koulutehtävien parissa meni taas koko iltapäivä, ostosten lisäksi. Illalla olin niin väsynyt, että nukahddin ja heräsin vasta klo 10 pesemaan astiat ja laittamaan kahvia. – Helena oli koulussa maalannut pensselillä "sutimalla" kuvan, jota nimitti "atomipommiksi". Siinä oli vain yhtä väriä, vihreää, koska kuulemma toiset veivät heti punaisen värin. Kuva oli äänestetty parhaaksi ja opettaja vei sen kahden muun kuvan kanssa mukaansa. Siellä käytetään jonkinlaisia plakaattivärejä, ne eivät ole vesivärejä vaan paksumpaa tököttiä. Myös vesivärejä käytetään.

– Inkeri oli tehnyt Festivaaliin himmelin pilleistä. Opettajat näyttivät olevan ihastuneet siihen, koska sitä oli muutamat käyneet ihailemassa. – Korjasin tyttöjen musiikkikirjan yrittämällä neuloa selkään paikkapaikoin kiinni itse kirjaan.

– Sakari on koko illan lukenut innostuksella "Annan nuoruusvuodet" kirjaa. Hän kertoi, ettei Inkeri muistanut sen sisällöstä juuri muuta kuin kaksi asiaa. Sakaria naurattaa kun siinä sanotaan vadelmasta: vattu ja se tuo kuulemma aina mieleen lähes samoin kirjoitettavan sanan.

27.2.63

Aamulla kävin Inkerin opettajan puheilla. Selitin, että olemme vain noin vuoden täällä ja siksi ei ole tarpeellista opettaa Inkerille täkäläistä kaunokirjoitusta tai muutenkaan tekemään esim. laskuja täkäläiseen tyyliin. Jakokulma mm. laitetaan täällä erilailla kuin me olemme tottuneet. Pyysin myös, että tytöt saisivat osallistua musiikin opetustunteihin, koska kumpikin on soittanut sekä pianoa että nokkahuilua sekä Helena vielä viuluakin ja kumpikin laulaa hyvin. Hän lupasi järjestää asian. Heidän pitää vaiin ostaa nuottivihko tai musiikkikirja, joka maksaa 1,50.

– Samalla selvisi se "eväsasiakin", eli suomalaisen ruoan vieminen ja esitin, että Inkeri saisi laulaa suomalaisen laulun sen sijaan. Se otettiin innostuksella vastaan.

– Helena vei kouluun 10 c. joka oli jotain kirjoja varten. hän sai koulusta merkin, jossa oli "US:n Nuorison punainen risti" [Kirjoitettu rivien väliin:] American Junior Red Cross. Se kirjakeräys siis oli ilmeisesti täkäläisen nuorison punaisen ristin toimesta järjestetty. Onhan sellainen merkki mukava säilyttää. – Helena tilasi myös kukan siemeniä koulun kautta. Voimme ne istuttaa sitten parvekelaatikoihin. Niitä tulee 4 eri laatua.

– Siivosin pölynimurilla kaikki matkatavaroiden aiheuttamat roskat pois ja myös makuuhuoneen vuoteet. Muutin niihin omat lakanat – vihdoinkin. – Soitin rva Mäelle Boise-Griffiniin ja ilmoitin että tavarat ovat vihdoin tulleet ja kaikki on mukana. Hän sanoi, että se varsinainen viivytys johtui siitä, ettei joihinkin papereihin oltu pantu muuta kuin etunimi ja kun sitten sukunimellä tavaroita kysyttiin, niin eivät ne tietysti löytyneet. Sitten vasta kun saatiin numero niin ne löytyivät. Kas mokomaa, kuka niin viisas sitten oli mahtanut olla, että luuli että sukunimi on nimessä ensin. Ehkä sellaistakin kirjoitustapaa täällä käytetään.

Laitoin tänään, päivää post festum, hiukan laskiaisruuan kaltaista. Oli läskisoosia ja hernemuhennosta. Kastiketta laittaessa tapahtui se, mitä olen jo pelännytkin. Paistinpannu, jonka varsi on puuta ja melko irti, pyörähti sitä nostaessani ympäri ja pannusta lensi kastikkeet pitkin hellaa ja lattiaa. Mikä siivo! Millä kummalla voisi sen varren oikein korjata, eihän sitä voi pitää kiinni itse pannustakaan.

– Kun päivällinen menee myöhäiseen, on illalla aina niin väsynyt, ettei tahdo jaksaa mitään tehdä. Helenalla oli vielä kotitehtäviä, saamansa näytelmämonisteen perusteella ja niitä yritettiin yhdessä laittaa. Siinä oli kovasti brotherhoodia ja Amerikan kansalaisten erirotuisuutta, mutta silti samanarvoisuutta painottavaa tekstiä. Sitten siinä kysyttiin tunteeko jonkin sellaisen henkilön, joka edustaa brotherhoodia ja miten se ilmenee. Helena ehdotti Emilia Verttiä. Mutta päättelimme, ettei hän oikeastaan ole rotujen samanarvoisuuden puolustaja, vaikka onkin suomalaisten stipendiaattien hyväntekijä. Helena kirjoitti siihen Josephine Bakerin, jolla on adoptiolapsia 10 eri rotua ja kansallisuutta.

– Emilia Vertti muuten soitti ja ilmoitti, että Mona Lisaa voi nyt käydä katsomassa ilman jonossa seisomista. Hän oli ollut siellä eikä ollut mitään jonoja päivällä jos menee arkena. Hän ehdotti, että menisin sinne lasten kanssa. Hohhoo. Miten sinne mahtaa päästä näillä kulkuvälineillä.

26.2.63

Nyt on laskiaistiistai. Ilma on kirkas, taivas sininen, tuulee ja on kylmä. Bitterly cold niinkuin radiossa sanottiin. Tänään pitäisi tarjota läskiä ja hernemuhennosta sekä laskiaispullia. Mitään suomalaisten pullien kaltaista en ole täällä vielä nähnyt, mutta ei täällä lähellä olekaan hyviä leipureita. Eilen luin läpi leipurien ilmoituksia puhelinluettelosta. Aika kaukana ovat lähimmätkin, siinä 94-96 katu ja Broadwayn nurkilla. Saksalaisista saa kuulemma vähän ruisleivän kaltaista, se on "pumpernickel-bread" nimellä. Hapantakin leipää saa jostain Baltic-breadin nimellä sanoi Irja Joki. Lupasin mennä joskus hänen kanssaan sitä ostamaan.

– Aamupäivällä luin korrehtuurin uudelleen. Löysin vielä yhden virheen. – Olen kaks aamua nyt odottanut niitä tavaroita. Ei ole kuulunut vaan kaikista sopimuksista huolimatta. – Tavarat tulivat lopulta 10 vailla 12. – Kova selittäminen taas kun ei ollut rahaa kotona ja Sakari maksaa shekillä.

– Sitten aloin purkaa tavaroita. Ensiksi pahvilaatikon missä oli pikkutavarat. Huomasin heti, että kirjoituskoneen kotelo oli vääntynyt auki ja aloin katsoa miten oli itse koneen laita. Se oli myös saanut aika tällin. Tietenkin sitä pakettia oli heitetty miten vain. Koneen tela ei liikkunut kuin vähän ja takaseinä kehystä oli painunut telaan päin ja vääntänyt sivuilta. Rupesin katsomaan vosiko sille mitään tehdä. Yritin irroittaa sen kehyksistä, mutta en saanut sitä kokonaan irti vaan hiukan siten, että se liikkui edestakaisin vain sentin verran. Onneksi kehys on alumiinia. Löin sitä sivuilta mistä se oli vääntynyt ja se oikeni vähän. Sitten iskin ulospäin takareunaa ja sain sen sellaiseen asentoon, ettei se enää ottanut kiinni telaan. Kokeilin pysyykö se paikoillaan kun koneen ruuvaa kiinni kehykseen, ja se näyttää toimivan. Jaa, kyllä täytyy ihan itteänsä kehua, kun on niin(kin) hyvä mekaanikko.

– Menin ostoksille ja hississä postimies (neekeri) sanoi etten varmaan ole täältä kotoisin. Sanoin olevani Suomesta. Hän sanoi, että sielläpäin Euroopassa on kauniita naisia ja Englannissa myös, jossa hän oli ollut sodan aikana.

– Kun tytöt tulivat koulusta alkoi taas kova läksyjen luku. On siinä työtä minullekin. Pitää kääntää sanalliset laskuesimerkit, selvittää sanojen merkitystä, ja miten eri sanat äännetään. Inkerillä oli ollut "spelling test" ja se oli mennyt aika hyvin 35 ja 40% oikein korvakuulolta kirjoitettu. – Tänään olikin aika paljon läksyjä. Helenalle oli koko pitkä kappale luettavana ääneen ja siitä oli sitten kysymyksiä. Siinä tarvitaan jatkuvasti sanakirjoja. Minä olen tavallisesti ns. elävä sanakirja, mutta joskus sanon, että tyttöjen pitää itsekin hakea sanat, niin ne jäävät paremmin mieleen.

Kovassa touhussa meni iltakymmeneen asti, syötiin vain välillä. Samalla kun tytöt tekivät koulutehtäviä minä purin matkalaukuista tavarat. Loppujen lopuksi ei niitä niin paljon ollut kun ne otti esille, ne vain painavat niin mahdottomasti kapsekissa.

– Inkeri toi koulusta opettajalta kyselyn miksi hänellä ei ole ollut valkoista puseroa niinkuin heillä on joinakin päivinä tapana pitää. Lisäksi pitäisi viedä ruokaa tai muuta Suomesta 28 p. ja 1 p. koska niillä on koulussa tunteja, jotka koskevat vieraita maita. Opettaja oli sanonut, että esim. Puerto Ricolaiset tuovat omiaan ja kukin muun maalainen, japanilainen, kiinalainen tms. omiaan. Opettaja pyysi käymään puhumassa Inkerin opetuksesta. – Inkeri luuli, että piti ottaa evästä mukaan ja että he muka menisivät Puerto Ricoon! Haa, mikä ajatus. Ajattelin, ehkä siellä on joku näyttely tms. missä on tavaroita Puerto Ricosta.

– Illalla katselimme Sakarin tavaroita. Sakari tuli myöhään ja oli aika väsynyt. Vaikka minulla oli mielestäni aika puuha etsiä esille kaikki paperit ja pakata Helsingissä, niin ei niistä niin mahdottoman isoa kasaa kertynyt. Sakari luki muutamat HS-leikkeet mitkä olin ottanut mukaan, mm. presidentin uudenvuoden puhe. – Keskustelimme jonkin verran sen johdosta ja siitä, mikä Kekkosessa suomalaisia ärsyttää. Unohdin soittaa rva Mäelle tavaroiden tulosta.

24.2.63

Aamu oli pilvinen mutta puolenpäivän aikaan alkoi sataa räntää. Ei mikään mukava päivä lähteä vieraisille. Kadulla oli pari senttiä sohjoa. Sakarilla ja tytöillä oli pikkukengät. Olin ainoa, jolla oli talvikengät. Muiden jalat kastuivat tietysti perusteellisesti. Tulimme Dyckman st. subway asemalle ja minä lähdin, kuten oli neuvottu, kävelemään takaisinpäin, mutta väärää puolta subwaytä. Kysyimme sitten Hillside Avenuelta eräiltä miehiltä, jotka puuhasivat kahden auton kanssa. Mitäs muuta kuin taas alas ja toiselle puolelle. Siitä oli sitten noin 2-300 m siihen taloon, missä Emilia Vertti asui. Löysimme, mentyämme oikealle lopulta oikean käytävän missä oli Apt. 1 BB. Mitkä sokkelot!

Mutta oven päällä oli Finland House joten paikasta ei voi erehtyä. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi ja niinpä heti kotiuduimme lämpimään karjalaiseen ilmapiiriin.

Prof. Osmo Ikola Turusta oli myös siellä ja myöhemmin tuli Irja Järvi, joka tekee lisensiaattityötä Columbia Universityssä. Mutta itse Emilia. Mikä persoonallisuus! Sitä on vaikea kuvata. Hänet täytyy nähdä. Kun hän puhutteelee miehiä, tahallaan shokeeraavasti ja samalla veikeän ilkikurisesti, kun hän ravistaa cocktailia päänsä päällä ja keikuttelee tanssin tahdissa varsin nuorekkaasti lanteitaan – hän on kerrassaan valloittava omalla aivan erikoisella tavallaan – totisesti. Hänestä on varmaan hauska nähdä suomalaiset, jäykähköt miehet hämmentyneinä ja lähes vaivautuneina – ja saada taas kaikki vapautuneesti nauramaan. Karjalaista alkuperää amerikkalaisissa kehyksissä – ja ihan mainio yhdistelmä.

Lähdimme noin klo 6 kotiinpäin. Huomasimme kaikki asuvamme hyvin lähekkäin Columbia Universityn luona ja oli sama matka. – Vaihdoin osoitteita Irja Järven kanssa ja lupasimme ottaa yhteyttä seuraavalla viikolla. [Pienellä rivien välissä:] Saimme 2 kpl New Yorkin uutisia jotka illalla luimme. Kotiin tultuamme alkoi Inkeri kirjoittaa "ainetta" Our First President ja Washingtonin sijasta kirjoittikin Ståhlbergista. Mitäköhän koulussa siitä sanotaan.

– Meillä on lähes jokaisella jonkinlaista vikaa. Helena on tänään aivastellut vallan tavattomasti. Huomenna Sakari menee hiukan aikaisemmin huomenna töihin.

(P.S. Kun tulimme kotiin Vertiltä Sakari sylkäisi ja hammas lensi saman tien kadulle tai pihamaalle, sillä olimme melkein kotona. Seurasi kova etsiminen ja Helena löysikin hampaan lopulta. Kotona se pestiin ja putsattiin ja Sakari pani sen taas paikalleen.)

Emilia Vertti soitti vielä illalla ja sanoi olevansa pahoillaan kun emme muistaneet kirjoittaa korttia Wasz-Herbertille. Lupasimme pitää asian mielessä.