30.1.63
Kun heräsimme olimme juuri tulossa Bostonin satamaan. Kaksi hinaajaa lähti meitä vetämään ja alitimme kaksikerroksisen hyvin korkealla olevan sillan, missä oli vilkas liikenne. Tulimme kapeaan satama-altaaseen, jossa oli edessä vanhan "siirtolaislaivan" Mayflowerin kaksoiskappale Mayflower II. Puusta tehty korkea päästä ja edestä koreaksi maalattu laiva.
– Tulli ym. muodollisuudet menivät meidän kohdaltamme nopeasti. Sakari oli lähettänyt tiedonannon, jonka mukaan piti soittaa. Kapteeni tuli kanssamme satamaan erääseen verstaaseen soittamaan. Koetimme 1 1/2 melkein 2 t. päästä perille eri teitä, eikä siitä tullut mitään. Puhelinnumero oli väärin ja "operator" ilmeisesti tyhmä.
Tulimme vihdoin laivaan takaisin ja päätin lähteä junalla klo 1/2 4. Joimme kahvit ja minulle tarjottiin mesimarjaliköörit. Konepäällikkö ja "försti" (1 perämies) päivittelivät vielä edellistä iltaa ja naureskelivat konepäällikön tuolinukkumisille. Lähdimme kuitenkin [?] taksille III perämies lupasi tulla kantajaksi. Ennen sitä vielä soitimme Sakarille koska kapteeni löysi omasta muistikirjastaan oikean numeron sattumalta. Alkuosa puhelinnumerosta piti olla L08 eikä 208 kuten saamassani tiedossa.
– Sakari käski lähteä lentokoneella niin olisimme nopeammin perillä, eli jo tunnin kuluttua ja lupasi tulla vastaan lentokentälle. – Lähdimme siis taksilla lentokentälle, ilman perämiehen avustusta, koska siellä on hyvä kantaja service. Tulimme perille ja puoli tuntia ennen lähtöä ilmoitettiin, että kone ei lennä, koska New Yorkissa on sumua! Lippuja muuten ei tarvitse ostaa etukäteen, vaan matka maksetaan vasta koneessa, ihan niinkuin Suomessa bussimatkoilla.
– No niin, mikä nyt eteen. Yritin soittaa "shipping managerille", että hän ilmoittaisi edelleen, että lähdenkin junalle, mutta puhelu katkesi kesken. Sitten menin lentoyhtiön emännän puheille ja kerroin että minun pitäisi soittaa, ettei kone lennä ja kysyä jatkoneuvoa. Hän otti puhelun Sakarille, onneksi ei edes maksanut mitään. Sovimme, etten lähde toiselle kentälle vaan junalle kiireesti ehtiäkseni klo 6 junaan (sen lähtöajan sain tietää shipping-agentilta). Äkkiä taas tavarat kärryiltä ulos ja taksiin ja sitten samaa tietä takaisinpäin ja asemalle. Kuljimme pitkässä tunnelissa autolla ilmeisesti joen alitse.
Kun tulimme asemalle alkoi sataa. Kantajia ei ollut koko asemalla kuin 2 ja molemmat hommissa. Mikä siinä, taas työnjako. Yksi tytöistä vahti toisessa päässä kapsekkeja, toinen ja minä kannoimme sisään ja sitten minä hain loput ja toisen tytön. Helena alkoi kovasti väsyä ja oli vähällä ruveta vollottamaan täyttä päätä. Ostin limut ja pari lehteä tytöille ja sitten odotimme junaa. Se tuli vasta silloin laiturille kun piti jo lähteä.
Kaikkialla oli kova tungos kun useat olivat joutuneet lentoperuutusten tähden lähtemään junalla. Lentoyhtiöstä käytiin kyllä asemalla ilmoittamassa, että kenttä on selvä taas, mutta useimmat olivat jo ostaneet liput. Kapsekkejani junaan tarjoutui auttamaan eräs opiskelija. Kyllä hän mahtoi ihmetellä niiden painoa. Kun pääsimme sisään, ei kestänyt kuin tovin niin juna lähti. Se oli myöhässä jo lähdössä ja myöhästyi jatkuvasti, joten olimme perillä vasta yli tunnin määräajasta myöhässä eli noin 1/2 12.
– Sakari oli vastassa. Odotimme kauan taksia ja lopulta lähdimme kadun tasolle ja saimmekin heti kiinni yhden. – Perille tulimme melko pian. Rakennus oli korkea ja hissillä ajoimme ylös. Hissi kulki hyvin nopeasti ja aivan tasaisesti, ilman nykäyksiä tai äkkipysäyksiä. Huoneisto tuntui aika mukavalta jo heti alkuun.. Joimme teetä ja lapset menivät nukkumaan. (Junassa ostimme vain appelsiinimehua ja lapsille voileivät). Sakari oli ostanut pullon shamppanjaa, jota joimme. Sitten otimme päälle hiukan wiskiä. Minä panin wiskiin soodavettä, mutta Sakari ei. Jonkun ajan kuluttua hän voi huonosti. Taisi olla paha yhdistelmä shamppanja + täkäläinen wiski.
29.1.63
Kaunis auringonpaiste tänä aamuna ja 20 F [-astetta]. Se merkitsee noin 10 [astetta] pakkasta. Koko laiva oli kuin sokerikakku, huurretta ja jäätä pari tuumaa ja ylikin kaikkialla. Tuuli ei ollut lakannut toiveista huolimatta vaan puhaltelee navakkana. Pärskeistä näkyy komeita sateenkaaria. Kansilla ovat miehet töissä hakkaamassa jäätä irti ja heittämässä yli laidan. Pärskeet muodostavat sitä lisää. Aurinko tosin irroittaa osan siltä puolelta, mutta toisella puolen sitä on tarpeeksi paksuna partana jälellä.
– Menimme ulos täysissä talvivarusteissa ja saimme harjan millä työnsimme toiselta kannelta pois hyhmää. Ei siellä kylmässä viimassa kovin kauan voinut olla. Varpaita alkoi paleltaa ja viima puri poskia.
– Olen keräillyt tavaroita kokoon pakatakseni ne huomisaamua varten. – Silloin tulemme Amerikan mantereelle. Tuntuu kummalliselta. Ja näin kun matka on jo takanapäin tuntuu aika menneen nopeasti, vaikka jokunen päivä tuntuikin yksitoikkoiselta.
Otimme kuvan jäämuodostumista, mutta liian aikaisin aamulla. Pitkin päivää jäät vain kasvoivat. Kello 1/2 11 oli jo n. 15 sm kerroksiakin, ehkä paksumpia etukannella ja vaijereista riippumasta. – Koko päivän oli kaunista. Illalla oli sauna. Inkerikin oli niin kunnossa, että tuli kanssani. Sauna oli kuuma, 115 [astetta]. Ei Inkeri siellä kauaa viihtynyt. – Suloinen tunne saunan päälle. Tytöt nukahtivat pian. –
Sitten alkoi viimeinen ilta laivalla. Ratian väki loisti poissaolollaan. Ensin oli myös yksi perämiehistä mukana, mutta meni sitten nukkumaan. – Kapteeni, konepäällikkö ja minä istuimme wiskin ääressä ja tanssimusiikkikin soi. Ensin kyllä kesti pitkän tovin ennenkuin kumpikaan "lämpisi" tanssimaan. Aluksi katsottiin koska jäät lähtivät ikkunasta, ne eivät vain ottaneet lähteäkseen, ja lopuksi minä peitin huivilla koko ikkunan joka vei kaikkien huomion.
– Sitten tanssittiinkin. Täytyi kyllä aika lailla yllyttää ennen kuin alettiin, mutta menihän se sitten mukavasti. Ilta vieri vikkelästi ja ihan pian oli kello niin paljon, että katsoin parhaaksi jättää pojat ja lähteä nukkumaan. Viskiäkin oli jo otettu aika lailla. – Inkeri oli herännyt klo 6 ja mennyt seurusteluhuoneeseen. Siellä oli konepäällikkö istunut nukkumassa tuolissaan. – Ei ollut päässyt omaan koppiinsa asti ennenkuin uni tuli. – Mahdoinko kiusata poikia liikaa. Vaan luulen heidän siihen olevan tottuneita. Ainahan viimeinen ilta pyritään ottamaan "kosteasti". Enkä luule olevani pahin "juottaja". Enhän itsekään ollut paljon ottanut. Se on sitten eri juttu mitä jatkavat jälkeenpäin.
28.1.63
Tänään on uni maistunut jokaiselle. Tuuli on melkoisesti vähäisempi vaikka aallokko on yhä korkea. Menemme kuitenkin nyt vastatuuleen, niin että se ei haittaa niin paljon. Keikkuu enemmän vain ylös ja alas eikä sivullepäin. Aamulla vielä aamiaispöydässä tahtoivat astiat luisua ohi ja tyttöjen grape-mehut kaatuivat kun he eivät ehtineet ottaa niitä kiinni.
Päivällä tytöt lukivat USA:n valtioita ja katselivat karttaa. Minä pohdin mitä tehdä kun tullaan satamaan. Kapteeni sanoi että paras ja halvin tapa päästä New Yorkiin olisi vuokrata auto ja kuormata tavaroita täyteen ja ajaa New Yorkiin. Mietin uskaltaisiko tehdä moisen tempauksen, menisikö junalla vai bussilla. Päätin olla ajattelematta sitä vielä, koska en tiedä mitä Sakari on miettinyt. Mahtaisiko saada vapaapäivän ja tulla vastaan.
– Illalla kokeilimme montako valtiota muistimme. Kapteeni muisti 48, minä 37, Helena 10, Inkeri 13. Konepäällikkö ei edes yrittänyt. Hän on ollut uneliaalla päällä pitkän aikaa. – Kun tytöt menivät nukkumaan otin Sakarin kirjeet ja hain puhelinnumeron jos tarvitsisi soittaa Bostonista. Löytyihän se. Alkoi tuntua kylmältä, minusta ilma oli muuttumassa. Sitä sanoi kapteenikin. Yritin Helenan kameralla ottaa kuvia valtavista aalloista, mutta tuskin onnistui. Täysi työ pysyä paikallaan.
27.1.63
Inkeri on jo täysin kunnossa ja hääräilee ympäriinsä minkä kerkiää. Helena on vielä aika nuutunut. Päivä meni tavallisissa puuhissa. Tytöt ompelivat vaatteita nukeille senkun kerkisivät. Nuket saivat paljon uusia vaatteita. – Ilma oli kaunis ja olimme kävelyllä kansilla. – Illalla meille näytettiin elokuvia. Se oli oikein mukavaa vaihteeksi. Oli mainoskuvia ja koomillisia pätkiä.
Kun filmit olivat lopuillaan alkoi laiva yllättäen taas keinua. Luulimme jo ettei mitään suurempaa tuulta enää tulisikaan, mutta sitten joku sanoi, että ilmapuntari laski 8 sm (tarkoitti milliä) ja pian me sen tunsimme. Tuulen voima yltyi yltymistään. Tytöt menivät nukkumaan, Helena oli jo aika väsynyt. Kapteeni, konepäällikkö ja "sähkö", joka käytti elokuvakonetta, sekä minä seurustelimme pienen aikaa viskin ääressä. Kapteeni meni katsomaan laivan kulkua ja sähkö nukkumaan.
Konepäällikön kanssa jatkoimme turinaa olutlasin ääressä ja meidän piti ruveta panemaan pieneksi peliksi, kun laiva keikahti oikein aika lailla. Joka puolella kuului helinää ja ryminää, ja oluet loiskahtivat. Menin kiireesti hyttiin katsomaan miten siellä oli asiat. Yksi isoista nojatuolista oli seurusteluhuoneesta lentänyt eteiseen asti ja kaikki muut tuolit olivat nurin. Panin kaikki tavarat pöydiltä lattialle ja laatikoihin etteivät vierisi ympäri. Inkerin hytissä tavarat vierivät samaten edestakaisin. Koetin tuoleja kiilata paikoilleen, mutta eivät pysyneet. Välillä roiskahti "Ahdin korvapuusti" hytin ikkunaan ja seiniin melko kovalla ryminällä.
– Koetin mennä nukkumaan. Riisuutuminenkin oli vaikeaa, kun ei tahtonut pysyä pystyssä. Kun sain vettä pesualtaaseen, kallistui laiva niin paljon, että kaikki valui pois, olisiko jäänyt kaksi kahvikupillista jäljelle. Ajattelin, että taitaakin olla "kuivapesupäivä". – Sängyssä sai pidellä laidoista, ettei olisi lennähtänyt holtittomasti puolelta toiselle. Helena nukkui, hän oli niin uupunut.
Tuolit vierivät toisessa huoneessa edestakaisin pitäen kovaa ryminää. Koetin niitä kiilata paikoilleen pari kertaa, mutta huomasin sen toivottomaksi ja kaadoin kaikki tuolit lattialle. Silloin ne eivät ainakaan kaatuessaan särkyneet, eikä pitäneet niin pahaa melua kuin luisuessaan hytin seinästä toiseen. Välillä tuli vettä kannelle sellaisella voimalla, että koko laiva tärisi. Joskus taas kansirakenteet veden puristuksessa paukahtelivat kuin peltitynnyrin kannet jännittyessään ja taas toistamiseen, kun jännitys laukesi. Ei sinä yönä juuri voinut nukkua.
Inkeri tuli valittamaan, ettei voi nukkua ja otin hänet viereeni. Se pahensi asiaa minun kannaltani, sillä sain koko ajan pitää kiinni toisella kädellä, etten olisi vierinyt hänen päälleen. – Sivuttain laiva heilahti partaita myöten veteen ja sukelteli laineiden läpi. – Kapteeni sanoi, että hän olisi voinut pistää laivan kokan tuuleen päin ja olla paikallaan, mutta se tietää aina rahallista menetystä yhtiölle kun matka viivästyy. Koska muuta vaaraa ei ollut paitsi särkyvät astiat (ja pullot pentterissä [?] vahinko!) niin voitiin mennä sivutuulessa, kun ei kukaan ollut edes merisairaskaan. Kello 4 paikkeilla tuuli hiukan hellitti 8 beaf. vähemmäs (puuskissa oli kyllä useampiakin beaf.) ja nukahdin minäkin.
26.1.63
Helenakin oli jo paljon virkeämpi tänään. Vain hiukan kalpea ja jonkin verran väsynyt. – Tytöt ottivat taas ompelurasiat esiin ja nuket saivat lisää vaatteita. Aamupäivällä kudoin. Oli kaunis ilma, mutta kylmä. Ei tehnyt mieli olla ulkona, vaikka kävinkin ihailemassa spektrejä pärskeissä. Iltapäivällä oli jo -3 [astetta] ja pärskeet jäätyivät kannelle hyhmäksi. Valaita ei näkynyt. Meri on kovasti vaimentunut. Ei enää paljonkaan keinuta.
– Huomenaamulla, tai ehkä nyt jo illallakin myöhemmin näemme New Foundlandin rannikon ja jatkamme matkaa jyrkemmin etelään. Lepäsin jonkin aikaa lounaan päälle. Istuimme sitten kaikki ja katselimme papukaijan touhuja. Inkeri sai sen houkutelluksi hetkeksi istumaan kädelleen, joka on harvinaista. Se on kovin arka lintu.
Illan istuin yksin seurusteluhuoneessa, niin lauantai kuin olikin. Arvatenkin miehet halusivat ottaa hiukan paremmin elämännestettä, eikä naisen seura silloin ole niin hauska, koska ei pääse täysin rentoutumaan. Luin Landströmin kirjan "Laiva" ja katselin sen kuvia muinaisajan laivoista. 1/2 11 painuin nukkumaan omalle puolelleni. Kello taitaa Suomessa olla jo 5 yöllä! Nukuttaa, mutta ei oikeastaan tarpeeksi, ja on aika ikävä Sakaria. Tämä matkanteko alkaa jo hiukan maistua puulle. Ehkä jos matkustajia olisi enemmän, olisi ohjelmaa myös. Ei täällä voi oikein keskittyä mihinkään tärkeämpäänkään puuhaan, paitsi käsitöihin.
25.1.63
Aallot olivat yhä korkeat ja keinumista jatkui sekä sivu- että pituussuuntaan. Välillä tuli tasaisempia paikkoja. Tytöt olivat jo kuumeettomia ja ylhäällä. Inkeri oli ihan pirteä ja pomppi taas stuertin seurassa ja keittiössä. Helena oli vielä hyvin väsynyt ja menikin takaisin sänkyyn puolen päivän jälkeen. Lepäsin itsekin hiukan päivällä. Ikävä kyllä sinä aikana oli nähty valasparvi, joka jäi nyt meiltä näkemättä ainakin tältä erää. Toivottavasti tulee muita näkyviin.
Pilvinen päivä muuten, että paitsi pari auringon pilkahdusta. Meri oli tumman värinen. Illalla meni päällystö saunaan. Istuin lukemassa kahvin ääressä. Konepäällikkö tuli kahville, mutta kapteeni meni suoraan levolle. Äkkiä alkoivat valot vilkuttaa ja sitten sammuivat hetkeksi. Äkkiä koneetkin pysähtyivät. Konepäällikölle tuli kiire alakertaan. Noin puolen tunnin kuluttua kaikki kulki taas ja konepäällikkö tuli äkäisen näköisenä takaisin. Yksi generaattori "levisi" niinkuin hän sanoi. Se tarkoitti, että siinä olivat jotkut käämit hajonneet.
– Hän meni puhumaan kapteenin kanssa ja minä lähdin nukkumaan. Katselin, että tytöt olivat tavaroineen kunnossa ja nukuin pian. Laineet tyyntyivät huomattavan äkkiä. Kapteeni sanoikin seuraavana päivänä, että se oli ihan yllättävää, mutta johtui siitä, että olemme kahden matalapaineen välissä. – Illalla poistin metallilastun konepäällikön peukalosta.
24.1.63
Tuuli on yltynyt vallan kovaksi. Aallot ovat aina vain korkeampia, ja kulkeminen on joskus vaikeaa. Täytyy pidellä kiinni mistä saa. Tytöt ovat hiukan parempia, mutta kuumetta on vielä ja nuhaa.
– Luin ja kudoin. Pelastin tavaroita liukuilemasta. Lattia oli paras paikka koska matto pidätti liukuvat tavarat paikoillaan. Laineet roiskivat läjähtäen tonnikaupalla vettä pitkin ikkunoita. Tunsin itseni kiitolliseksi siitä, ettei ole taipumusta meritautiin. Kyllä mummo olisi jo kauan ollut ihan vihreä. Aamiaiseksi oli suolainen "häränsilmä". Siitä sain kovan janon iltapäiväksi. Ei olisi pitänyt syödä kaikkea anjovista siitä. Kapteeni oli syömässä, mutta konemestarilla oli paastopäivä.
Tuuli oli 9-10 beauf. ja laineet sen mukaiset noin 10-15 m korkeita ja noin 50 m pitkiä, ja lukuisia pikkuväilaineita harteillaan. Lokit istahtivat välillä laineille lepäämään ja lensivät vain ilmaan silloin kun tuli vaahtoharja eteen. Meri oli komea näky. Katselin sitä niin kauan, että tuntuivat jalat väsyneiltä. Täytyi aina siirtää painoa vastakkain heilumisen kanssa.
Illalla innostuimme keskustelemaan, kapteeni, konemestari ja minä. (Rva Ratia ei ole koskaan illalla mukana.) Siinä otettiin samalla tietysti muutamat viskit ja hyvälle ne maistuivat. – Keinuminen kiihtyi välillä ja me liikuimme tuoleinemme edes-takaisin pitkin lattiaa. Se oli oikein pirteä ilta nimenomaan keskustelun vuoksi.
– Kun mentiin levolle alkoi keinuminen vain yltyä, ja muistin että Inkerillä oli huoneessaan joitakin astioita, mitkä olisi pitänyt siirtää lattialle. Menin sinne, ja Inkeri piteli unisena kiinni juuri astioista ja vonkui ettei saa unta. Helena nukkuikin minun kanssani, kun osoittautui että hänen aikaisempi sänkynsä oli aivan kuin jääkaappi, koska se oli ulkokäytävän yläpuolella ja tuuli jäähdytti sitä. – Annoin tytöille barbiletit, että nukkuisivat, koska kieriminen sängyssä vaikeutti uneen pääsemistä. He nukahtivatkin pian. Pari kertaa heräsin vielä jysäykseen, joka seurasi valtavan aallon antamaa vesikorvapuustia pitkin ikkunoita.
23.1.63
Merenkäynti on yltynyt melkoiseksi lainehtimiseksi. Katselin aaltoja pitkät ajat yrittäen pitää tasapainoa keinumalla toiselta jalalta toiselle painoa siirtäen. Sain kapteenilta lainaksi kirjan Collision course, joka kertoo Andrea Dorian ja Stockholmin yhteentörmäyksestä. Se on hyvin mielenkiintoinen ja siinä pääsee perille laivojen ominaisuuksista mm. merikelpoisuuteen ja turvallisuuteen nähden.
Päivä oli melko hiljainen. Ruokapöydässäkään ei ollut kuin kaksi henkeä. Kapteeni potee nuhaansa ja tytöt samoin, rva Ratia taas meritautia. Illalla istuin konepäällikön kanssa tekemässä solmuja ja otimme oluset ajan kuluksi. Kävimme tutustumassa konehuoneeseen.
22.1.63
Nyt Inkerikin sai kuumetta. Kumpikin tyttö on nyt sängyssä ja Helenalla on kurkku kipeä. Se on jonkinlaista nuhakuumetta. – Keskipäivällä minua nukutti ja nukuin pari tuntia. Kahvin jälkeen tein muutamia solmuja konemestarin kanssa, ja huomasimme, että kirjassa oli varmaan väärä piirros, kun ei se solmu onnistunut, vaikka olisi mikä ollut.
Päivällisen jälkeen oli sauna. Menin saunaan, vaikka minunkin nenääni hiukan pisteli. Sauna oli kuuma ja hyvä (yli 100 [astetta]). Nautin täsyin siemauksin. Laivan keinuessa tuntui kyllä kummalta, tuntui kuin olisi kuumuus huimannut. Sitten menin saunakahville. Siellä oli konemestari ja kapteeni ja otin ensin saunaoluet ja sitten kaikki otimme kuuman rommitotin. Kapteenilla on jo pari päivää ollut nuha ja korvat tukossa. – Hyvältä se toti tuntui, eikä mennyt päähänkään, vaikka sitä olikin aika tömäys. Kapteeni virnisteli, että mitä mahtaa mieheni sanoa, jos tytöt kertovat, että äiti istui rommitotia juomassa ja juhlimassa iltasella.
Vaihdoin tyttöjen pyjamat, kun he olivat hikoilleet. Sitten menin nukkumaan ja uni maistui. Kello neljän jälkeen heräsin siihen, että sänky tärisi kuin horkassa. Arvasin aivan oikein, että uudet miehet olivat tulleet vahtiin ja kokeilivat voiko lisätä koneeseen kierroksia. Se meni aina ns. kriittiseen pisteeseen, jolloin koneen tärinä sai laivan rungon tärinän resonanssiin ja tärinä kasvoi melkoiseksi tutinaksi. Pojat konehuoneessa huomasivat yritykset turhiksi ja tyytyivät taas pienempiin kierroksiin ja minäkin pääsin uneen taas. – Potkuri on kuulemma saanut hiukan kolhaisuja jäissä kuljettaessa, eivätkä kuulemma kierrokset nouse siihen mihin pitäisi, joten emme pääse menemään ihan täyttä vauhtia.
21.2.63
Nyt olemme Atlantilla. Mikä avaruuden tuntu! Ilma on aurinkoinen ja raikas. Enää ei ole pakkasta ja kansia pestään. Menimme ulos ja saimme pesuryöpyn niskaamme. – Pesin pyykkiä laivan pesuhuoneessa ja ripustin kuivumaan.
Laivan on alkanut keinua yhä enemmän. Aallot pärskivät yli laidan ja joskus iso laine roiskauttaa painavan ryöpyn aina tänne yläikkunoihinkin, niin että jyrähtää. Kulkiessa saa pidellä laidoista kiini. Inkeri tuli äkkiä hyvin väsyneeksi ja hiukan pahoinvoivaksi. Annoin hänelle 1/2 tabl. Dramanrinia [?] ja hän otti pienet nokoset, eikä tullut syömään. Pian hän oli pirteä taas.
Rva Ratia on ihan merisairas. – Äsken taas kaikki tavarat vyöryivät toiselle laidalle ja menin niitä pelastamaan. – Sen jälkeen vähennettiinkin hiukan vauhtia, kuuluu koneista, muuten ryöppyää liikaa vettä. Keinumme sivutuulessa. – Kun kudoin kaikessa rauhassa isossa nojatuolissa tuli äkkiä kova laine ja keikautti minut kumoon tuoleineen päivineen. Oikeaan kylkeen tuli melkoinen mustelma ja käsikin venähti, ei onneksi pahasti.
Päivällisellä oli Inkeri syömässä, mutta Helena taas sairas. Hänellä on kuumetta. Nuha tulossa ja kurkku kipeä. – Olohuoneessa on pantu huonekalut pitkin seiniä, etteivät liiku laidasta laitaan. Istuimme iltakahvilla. Pöytäliina kastellaan, etteivät kupit liu’u. Kun muut olivat menneet nukkumaan otin konemestarin kanssa oluset. Se on hyyvä unilääke. Sain New Yorkin karttoja. Tutkin niitä, että orientoituu.
Isoäidin matkapäiväkirja 1963 