Category Archives: matkustaminen

20.1.63

Keinuimme Pohjanmerellä kohti Skotlannin pohjoisosaa. Laiva on alkanut keinua enemmän. – Kapteeni toi papukaijansa (Nicky) seurusteluhuoneeseen. Siitä oli tytöille hauskuutta pitkäksi aikaa.

– En muistanut että minulla oli hytissä Katin antama freesia. Kun tulin hyttiin, oli kukkavaasi kaatunut, vedet valuneet ympäri ja minun kudontamallivihkoni ja lehdet ja kirjepaperit kastuneet. Kello ja muitakin tavaroita oli pitkin lattiaa. Korjasin pois kaikki kieriskelevät esineet. Sängyn päällä ne pysyivät paikoillaan, loput panin kapsekkeihin.

– Meillä oli niin ihanat sunnuntairuoat, että söimme itsemme ihan liiankin täyteen. Kun ei saa paljonkaan liikuntaa, tuli ihan tynnyrimäinen olo. Niinpä tytöt ja minä aloimme hyppiä nuoraa. Se kysyikin taitoa, kun laiva keinui koko ajan. Oli ihanan aurngonpaisteinen päivä ja olimme myös ulkona. Teimme käsitöitä ja minä koetin saada radiosta suomalaisen aseman. Se kuului hyivn heikosti.

Menin aikaisin nukkumaan, mutta nousin aina välillä katsomaan meitä ja Skotlannin rannikkoa. Pentlandin salmen kohdalla en ollut hereillä vaikka ei sitä pimeässä voi päätellä. Majakoita oli paljon kummallakin puolella ja pari laivaa tuli vastaan. Meri hohti paikoin lievää fosforihohdetta. Kaunis näky. Silmä tottui pimeään ja silloin oli kaikkea hauska seurata.

19.1.63

Aamulla heräsin n. klo 6. ja Kööpenhaminan valot näkyivät. Menimme laituriin. Satama oli paksun jääsohjon peitossa, ulkopuolella oli myös jäitä. Puolen tunnin sisällä näkyi 5 karille ajautunutta laivaa. Useilla pikkulaivoilla oli vaikeuksia. – Laituriin ajaminen oli tarkkaa puuhaa. Juuri kun laiva saatiin laituriin, tuli käsky siirtää toiselle puolen, koska sille paikalle pitikin tulla tankkilaiva. Uusi paikoilleen sahaus alkoi taas.

– Kävelimme ulkona katsomassa kun laivaan tuli tavaraa. Noin puolentoista tunnin kuluttua lähdettiin taas. – Komeasti tämä laiva ajoi läpi jään, ja vikkelästi pyrkivät pienemmät laivat sen vanaveteen. Siinä annettiin ystävyys- ja "avunantosopimuksen" mukaista apua ja siellä kapteeni hykerteli tyytyväisenä käsiään. – Jäät loppuivat vasta Skagenin kohdalla. Venäläisillä laivoilla näkyi olevan oma jäänsärkijä, sen näimme myöhemmin.

Päivällä pelasimme finanssi-peliä. Mutta tytöt olivat liian innokkaita ja se tahtoi mennä hosumiseksi. Konepäällikkö oli mukana. Päivällisen jälkeen istuskelimme seurusteluhuoneessa. Inkeri laittoi patalappua laivalle. Hän neuloi siihen merkit ym. Äkkiä se oli valmis.

– Illalla lapset olivat kylvyssä ja meitä muita alkoi kovasti nukuttaa. Tahdoin väkisin pysyä valveilla tottuakseni uuteen aikaan joka on tällä hetkellä Greenwichin aika. 2 tuntia Helsingin ajasta jälessä. – Kapteeni vei meidät katsomaan tutkan toimintaa ja laivoja, jotka näkyivät valopisteinä kauempana. Näky oli kaunis kun ensin tottui pimeyteen. Täällä on automaattinen "ruorimies".

Istuin vielä jonkin aikaa Koskisen kanssa ja teimme köysi"temppuja" ja solmuja. Sitten alkoi janottaa ja hän tarjosi oluet + pienen wiskin omassa hytissään. Sen jälkeen uni maistui ihan mainiolta laivan vapinasta huolimatta.

18.1.63

Päivä kului kirjeiden kirjoittamisessa ja muussa pikku puuhailussa. Järjestelin hiukan kapsekkien tavaroita. Itämerellä oli hiukan laineitakin ja meitä keinuteltiin somasti. Kävimme välillä ulkona kävelemässäkin, mutta siellä oli hiukan kylmä viima.

Kapteeni ja konepäällikkö menivät päivällisen sijasta saunaan. He ottavat laihdutuskuurinsa todesta. – Päivällisen jälkeen istuin yksin seurusteluhuoneessa kahvilla, rouva Ratia meni hyttiinsä. Torkuin ja kudoin kunnes herrat tulivat saunasta kahville. Lapset menivät nukkumaan ja me jäimme viettämään rattoisaa iltaa. Kapteeni kysyi, maistuisiko konjakki. Vastasin ottavani wiskit mieluummin. Hän ihastui tähän vaihtoehtoon ja kertoi yrittäneensä opettaa kauan aikaa omaa rouvaansa pitämään wiskistä, ja hän oppikin lopulta. Siinä meni ilta puhellessa kaikenlaisista asioista rotukysymyksiä myöten. Kaikin puolin mukava ilta.

17.1.63

Aamulla 1/2 8 nousin ylös. Ulkona vielä aivan pimeää. Iso tähti ja kuu näkyivät sekä jonkinverran vaaleaa kajastusta idästä. Kuljimme yhä jäissä. Jäät olivat yli 10 sm paksuja. – Aurinko nousi ja värjäsi jään ruusunpunaiseksi. Tuli ihana kirkas päivä.

Keskipäivällä Murtaja kääntyi takaisin ja tuli aivan laivamme viereen. Sieltä ojennettiin tikkaat tälle puolelle ja luotsi kiipesi kuin orava tikkaita myöten Murtajaan. – Hetken kuluttua olimme jo avoimessa vedessä. Paikoin tuli vielä laajoja jäälauttoja eteen joiden läpi laiva leikkasi uomaansa. Oli mukava katsella jäiden rikkoontumista. Kello 2 olimme jo ihan jäättömällä merellä joka lainehti kuin kesällä. Jos ei olisi ulkona niin kylmä voisi melkein luullakin, että on kesä, sillä maata ei näy missään, josta voisi päätellä, että on talvi ja lunta.

Kapteeni ja konepäällikkö nukkuivat koko päivän, kun olivat joutuneet yön valvomaan. Kaksi kertaa oli jääty kiinni jäihin ja Murtaja oli saanut tulla levittämään väylää. Jäät olivat niillä kohdin ahtautuneet noin 3 metrin vahvuisiksi ja Murtaja oli saanut ottaa vauhtia, että jää oli rikkoontunut.

Illalla seurustelin kapteenin ja konepäällikön kanssa. Edellinen on kotoisin Raumalta ja asuu Porissa. Jälkimmäinen on Turusta ja asuu Naantalissa. Tytöt konttasivata serusteluhuoneen lattialla leikkien lasikuulilla, jotka vierivät mukavasti kaltevaa lattiaa. Kädet tulivat pikimustiksi!

Hyttini oli kovin kuuma ja väänsin yhden pattereista kiinni, muuten en olisi voinut nukkua. Heräsin taaas klo 4. Tuntuu kuin se olisi tavallinen normaalin yöunen jälkeen. Enempää en tosin Helsingissä nukkunutkaan yleensä kuin 6-7 t. korkeintaan.

Pitkin päivää tein pieniä korjauksia vaatteisiin ja neuloin kokoon Sakarin villapaidan. Sitten aloitin Helenan villaröijyn kutomisen.

Tästä lähin joka päivä käännettään kelloja puoli tuntia taaksepäin. Siten tottuu mukavasti ajanmuutokseen.

16.1.63

Kello yksi alkoi yllättäen tyttöjen herätyskello piristä. Heräsimme siihen kaikki. Ei sitä saanut pysäytetyksi kun se oli kapsekissa. Se oli vedetty täyteen ja pirinää riitti.

Heräsin vielä Seinäjoella junamiesten huutoihin kun he irroittivat Vaasan vaunut. Pännäisissä heräsimme uudelleen ja aloimme hiljalleen pukeutua. Junaa vaihdettiin eri raiteille ja lopuksi asemakatokseen. Kuljimme edestakaisin. Pietarsaaren tupakkatehdas näkyi valaistuine ikkunoineen, muuten oli aivan pimeää, joissakin ikkunoissa siellä täällä oli valoa. Soitin asemalta taksin ja raahasimme ulos junasta tavaramme. Inkeri nosteli isot kapsekit junasta laiturille ennenkuin huomasinkaan. Kyllä siinä tytössä on voimia.

Taksi toi meidät laivalle ja meille luovutettiin sekä luxury-cabin, että tytöille lisäksi toinen, joten asustamme kolmessa huoneessa ja lisäksi on 2 kylpyhuonetta. Tyttöjen kylpyhuone on aika kylmä, mutta he käyvät pesulla täällä toisella puolen. Laivassa on tilaa vaikka millä mitalla kulkea ja levennellä. Tytöt saivat pitkät housut jalkaan ja lähtivät tutustumiskierrokselle. Inkeri tunsi tuota pikaa koko laivan miehistön hyttejä myöten. He löysivät seurusteluhuoneesta pianon ja soittaminen alkoi.

Laivaan lastattiin vielä 80 junavaunullista paperimassaa. Sitä oli tullut Oulusta, Kemistä ja Kajaanista. Lastausta oli hauska seurata. Klo 21 illalla irrottauduttiin vihdoin laiturista ja päästiin redille. Siellä täytyi jäädä odottamaan vielä yhtä laivaa. Sitten lähdettiin jonossa, ensin jäänsärkijä Murtaja, sitten 2 laivaa ja me viimeisinä. Tytöt menivät klo 9 nukkumaan, heti kun olivat nähneet lähdön. Minä kuuntelin uutiset ja seurustelin jonkin aikaa konepäällikkö Koskisen ja luotsin kanssa niin kauan kun jouduimme odottamaan. Sitten minäkin menin levolle ja luin Sakarin "kirjeen"! (Tunteita)

Kello 4 aikoihin heräsin kun kuljimme ahtojäävyöhykkeen kohdalla. Laivan kylkiä vasten jääpalat ja reunat raapivat pitäen kovaa suhisevaa ja kihisevää ääntä. Katselin hytin ikkunasta kun koko laivasaattue paikoillaan teki kaarrosta. Laivat valoineen ja valonheittäjineen olivat erikoinen ja kaunis näky pimeässä yössä. Tähtiä ja kuukin näkyi kirkkaalta taivaalta. Valonheittäjän valossa jääkappaleet narisivat ja laskivat pyörien laivan vierellä, joskus selvästi huomasi, että oli kova työ päästä eteenpäin, laiva kulki raskaasti. Kääntyminen tällaisessa uomassa ei varmaan ollut helppoa. Laivamme oli suurin koko saattueessa ja joskus tuntui kuin väylä olisi ollut sille liian kapea.

15.1.1963

Koko päivä oli kiireinen, olihan lähtö illalla käsissä. Aamuherätyksen toimitti Maalatorin [?] kirjapaino kysymällä hammastyön korrehtuureista. – 1/2 9 tuli rva Jukola siivoamaan viimeiset roskamme pois. – Vielä oli jotakin vintille ja kellariin viemistä. Kapsekit ja muut ostoslaukut, joita matkaa varten kertyi 10 vietiin mummon luo odottamaan. Mummo huokaili mihin hän joutuu kaikkien tavaroiden kanssa. Ruokatavaraakin oli tietysti vielä kaapeissa, leipää ja voita ja joitakin säilykepurkkeja. – Kävin kiireessä vielä kampaajalla pesettämässä tukkani ja oikeastaan lepäämässä. Lähetin Helenan myös tukan leikkuuseen, että olisi välillä pois jaloista.

1/2 3 tuli Sven Ekebom hakemaan autoa säilöön ja lupasi siitä pitää hyvää huolta. Uskon, että hän tekee parhaansa, oli outoa nähdä auton pyörivän pois. – Huoneisto alkoi kaikua tyhjyyttään. Asutun leima kaikkosi pöytäliinojen ja pikkuesineiden kera. – Päivällisen söimme mummon luona ja sitten kirjoitin vielä koneella kalustoluetteloa ja valtakirjaa Katille. – Soitin Anterolle ja ilmoitin missä sulkupönttö [?] sijaitsee ja sanoin hyvästit. Soitin myös Vammalaan, josta äiti toivotti siunausta matkalle ja oleskelulle Amerikassa. Edellisenä iltana kävimme jo hyvästelemässä Kaukovaarat ja Haltiat.

Päiviö tuli kuljettamaan tavaroitamme asemalle ja menimme kahdella taksilla. Oli 15 [astetta] pakkasta ja kylmä viima. Päiviö "ruuvasi" niinkuin hän sanoi, lakkinsa silmiä myöten päähän. Veimme tavarat makuuvaunuun. Sinne olikin matkaa, vaunu oli ensimmäinen veturin jälkeen. Käsiä ja olkapäitä särki.

Meillä oli hyvää aikaa ja menimme asemalaiturille, minne piti tulla jonkin verran saattojoukkoa. Siellä tulivatkin Leena-Maija, Kati ja Kristina sekä Tapani. Kävelimme hitaasti asemaa kohti, sillä Emmi-tätikin oli luvannut tulla. Otto-setä tulikin vastaan ja sanoi, ettei Emmi-täti millään tahdo jaksaa kävellä perässä. Juoksimme hänen luokseen, häntä hyvästelemään. Hän itki ja nyyhkytti osaksi väsymyksestä ja pakkasen aiheuttamasta hengenahdistuksesta, osaksi tietysti myös liikutuksesta. Emmi-täti parka, hän tuntui surkean väsyneeltä ja mieleeni tuli, mahdanko enää häntä nähdä.

– Sitten meidän oli taas kiireesti Otto-setää hyvästeltyämme juostava takaisin päin, ettemme jäisi junasta. Juna oli toista sataa metriä pitkä. Äiti kulki vierellä hämmästyttävän nopeasti. Tilanne antoi voimia kiirehtiä. Välillä sanoin hyvästit Päiviölle, joka lähti viemään kirjettä postiin, riipustettuaan siihen lisäkaneetin jäätyvällä musteella. Hyvästelimme muut saattajat ja asetuimme vaunuun, oli enää pari minuuttia aikaa. Huiskutimme junan lähtiessä ja äiti käveli huiskuttaen junan vierellä onnettoman näköisenä kunnes hävisimme näkyvistä.

– Menimme heti nukkumaan. Inkeri varasi itselleen yläsängyn, mutta kiivettyään sinne korkeuksiin häntä alkoi hirvittää ja hän tuli alas nukkumaan ja minä kiipesin ylös. Ahdasta oli kun oli niin monta kapsekkia, mutta kyllä me pienet toimeen tulimme. Nukahdimme kukin vähitellen, lopuksi Inkerikin, joka varmaan kuuli junan kolkkeen selvimmin eikä aluksi tahtonut saada unta.