19.3.63
Tänään kävin aamulla Chemical Bank Trust Co:n läheisessä konttorissa kysymässä miten saisin rahaa ts. miten shekki pitäisi kirjoittaa, että saisin ulos rahana panematta tilille, koska minulla ei ole tiliä.
– Asia järjestyi, ja kävin hakemassa $40, jonka Sakari epämieluisesti luovutti väittäen, että antoi hän sitten 100, 50, tai 30 niin kaikki se kumminkin menee, kun lähdemme keskikaupungille ostoksille. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, etteikö täällä tarvitsisi ostaa yhtä ja toista välttämätöntä. Takki on yksi ja sitten tarvitaan kengät varmasti kesällä. Luultavasti yksi ja toinen kesäkolttu myös, sillä näyttää olevan niin, ettei sitä ompelukonetta saa käyttöön ilman ostamista ja kun televisiokin pitäisi olla vaikka siitä minä en erinomaisemmin perustaisi.
– Huomasin tänään, että crocus kukkii ja tulppaanit ovat noin 10 sm pituisia jo. Kevät tulee vaan vaikka hitaasti. Eilen oli ihana päivä, tänään oli aamulla hiukan viileää, yöllä oli pakkasta. Nyt tulee pilviä ja illaksi on ennustettu sadetta. Nyt on 47 F [astetta].
– Menimme ostoksille heti kun tytöt tulivat koulusta. Pääsimme perille nopeasti Express Subwayllä. Macy’llä oli kuuma. Menimme hakemaan takkia Helenalle. Koetimme paria, kolmea. Oli turkoosinvärinen, muttta hiukan liian pieni hartioista. Sitten oli vihreä (khaki), kitinvalkoinen ja vaaleansininen. Vihreää ei ollut sitä kokoa, vain vaaleansininen ja kitinväri. Ostimme vaaleansinisen. Siihen kuului lakki ja sateenvarjokin samaan hintaan. Takki oli muuten hyvä, mutta pitää lyhentää. Se on kuitenkin helposti tehty.
Rva A. osti lapsilleen myös jotain ja sitten katselimme leluosastoa. Se oli vallan valtavan laaja. Siellä oli kaikenlaisia nukkeja yms. Nukkien ilmeet olivat hyvin sievät. Verrattuna suomalaisiin hintoihin olivat nuket kovin halpoja koostaan huolimatta. Kun tulimme alas huomattiin, että Paulin lakki oli poissa. Rva A. meni sitä noutamaan ja siinä kului jonkin verran aikaa. Kaikilla oli jo nälkä ja ensin aioimme mennä Macy’n ravintolaan ottamaan jonkin annoksen, mutta se oli kiinni jo.
Rva A. sanoi, että yhtä hyvin voimme mennä siihen kiinalaiseen ravintolaan, mistä he pitävät ja niin menimme maanalaisella, jossa oli vielä ruuhka-ajan tuntu 110 st:lle ja syömään New Moon Inn’iin. Siellä saimme kaikenlaista pikku syötävää. Taikinassa lihamurekkeen tapaista, kuin piirasia, osa paahdettuja, munakeittoa lapsille, teetä, jota kuulema tulee aina ilmaiseksi mukana, riisiä 4 kulhoa ja sianlihaa + herkkusieniä, sekä beef-lihaa + pea-sprouts, joita saimme kerran Hollannissakin. Minun mielestäni ne kyllä ovat vehnän tai ohran alkioita, noin botaanisesti, mutta koska rva A. oli niin varma siitä, että ne ovat peasprouts, kun siten sanotaan, en väittänyt vastaan. Soijankastiketta + etikkaa tarjottiin taikinoitujen murekkeiden kanssa, tai sanoisinko niitä piirasiksi. Lapset saivat vielä "Fortune-cookies", joissa oli paperinpala sisällä, missä oli joku mietelause.
– Kun tuli maksun aika, rva A. sanoi tarjoavansa. Minä maksoin tips’it, joka ei ollut paljon. – Takaisin kotiin tulimme bussilla. Kello oli jo 1/2 8. – Tytöt tekivät koulutehtävänsä kovalla innolla. Minä laitoin Sakarille lihalientä + riisiä ja munaa, sekä ohravelliä.
– Sakari ei sanonut juuri muita kuin moittivia sanoja Helenan takista. Se oli taas sininen ja hailea ja vaikka mitä vikaa. Ainakaan se nyt sitten ei osoita hyvää makua. No ei sillä hinnalla voi saada n.s. elegantteja vaatteita ja sen puolesta ei tuonikäisellä vielä vaatteet pysy niin hyvin, että edes kannattaisi, lisäksi kasvun johdosta ne ovat pian pois käytöstä. – Sakari olisi tietysti ostanut paremmin, sehän on selvä. Epäilen olisiko hänellä kärsivällisyyttä kulkea kuumissa kaupoissa, koettaa ja valita tytöille, kun omienkin vaatteiden ollessa kysymyksessä, minä aina käyn ensin katsomassa paikat valmiiksi, joissa kannattaa käydä.
– Nyt tiedän ainakin yhden tavaratalon, jossa voi käydä katsomassa erilaista tavaraa, kun tarvitsee. – Vaihdoin illalla Sakarille lakanat, kun entiset olivat hikistyneet, ja ovathan ne jo olleetkin 3 viikkoa käytössä. – Huomenna täytyy alkaa järjestää konepesueriä. Niitä taitaa kertyä $2 edestä.
24.2.63
Aamu oli pilvinen mutta puolenpäivän aikaan alkoi sataa räntää. Ei mikään mukava päivä lähteä vieraisille. Kadulla oli pari senttiä sohjoa. Sakarilla ja tytöillä oli pikkukengät. Olin ainoa, jolla oli talvikengät. Muiden jalat kastuivat tietysti perusteellisesti. Tulimme Dyckman st. subway asemalle ja minä lähdin, kuten oli neuvottu, kävelemään takaisinpäin, mutta väärää puolta subwaytä. Kysyimme sitten Hillside Avenuelta eräiltä miehiltä, jotka puuhasivat kahden auton kanssa. Mitäs muuta kuin taas alas ja toiselle puolelle. Siitä oli sitten noin 2-300 m siihen taloon, missä Emilia Vertti asui. Löysimme, mentyämme oikealle lopulta oikean käytävän missä oli Apt. 1 BB. Mitkä sokkelot!
Mutta oven päällä oli Finland House joten paikasta ei voi erehtyä. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi ja niinpä heti kotiuduimme lämpimään karjalaiseen ilmapiiriin.
Prof. Osmo Ikola Turusta oli myös siellä ja myöhemmin tuli Irja Järvi, joka tekee lisensiaattityötä Columbia Universityssä. Mutta itse Emilia. Mikä persoonallisuus! Sitä on vaikea kuvata. Hänet täytyy nähdä. Kun hän puhutteelee miehiä, tahallaan shokeeraavasti ja samalla veikeän ilkikurisesti, kun hän ravistaa cocktailia päänsä päällä ja keikuttelee tanssin tahdissa varsin nuorekkaasti lanteitaan – hän on kerrassaan valloittava omalla aivan erikoisella tavallaan – totisesti. Hänestä on varmaan hauska nähdä suomalaiset, jäykähköt miehet hämmentyneinä ja lähes vaivautuneina – ja saada taas kaikki vapautuneesti nauramaan. Karjalaista alkuperää amerikkalaisissa kehyksissä – ja ihan mainio yhdistelmä.
Lähdimme noin klo 6 kotiinpäin. Huomasimme kaikki asuvamme hyvin lähekkäin Columbia Universityn luona ja oli sama matka. – Vaihdoin osoitteita Irja Järven kanssa ja lupasimme ottaa yhteyttä seuraavalla viikolla. [Pienellä rivien välissä:] Saimme 2 kpl New Yorkin uutisia jotka illalla luimme. Kotiin tultuamme alkoi Inkeri kirjoittaa "ainetta" Our First President ja Washingtonin sijasta kirjoittikin Ståhlbergista. Mitäköhän koulussa siitä sanotaan.
– Meillä on lähes jokaisella jonkinlaista vikaa. Helena on tänään aivastellut vallan tavattomasti. Huomenna Sakari menee hiukan aikaisemmin huomenna töihin.
(P.S. Kun tulimme kotiin Vertiltä Sakari sylkäisi ja hammas lensi saman tien kadulle tai pihamaalle, sillä olimme melkein kotona. Seurasi kova etsiminen ja Helena löysikin hampaan lopulta. Kotona se pestiin ja putsattiin ja Sakari pani sen taas paikalleen.)
Emilia Vertti soitti vielä illalla ja sanoi olevansa pahoillaan kun emme muistaneet kirjoittaa korttia Wasz-Herbertille. Lupasimme pitää asian mielessä.
26.1.63
Helenakin oli jo paljon virkeämpi tänään. Vain hiukan kalpea ja jonkin verran väsynyt. – Tytöt ottivat taas ompelurasiat esiin ja nuket saivat lisää vaatteita. Aamupäivällä kudoin. Oli kaunis ilma, mutta kylmä. Ei tehnyt mieli olla ulkona, vaikka kävinkin ihailemassa spektrejä pärskeissä. Iltapäivällä oli jo -3 [astetta] ja pärskeet jäätyivät kannelle hyhmäksi. Valaita ei näkynyt. Meri on kovasti vaimentunut. Ei enää paljonkaan keinuta.
– Huomenaamulla, tai ehkä nyt jo illallakin myöhemmin näemme New Foundlandin rannikon ja jatkamme matkaa jyrkemmin etelään. Lepäsin jonkin aikaa lounaan päälle. Istuimme sitten kaikki ja katselimme papukaijan touhuja. Inkeri sai sen houkutelluksi hetkeksi istumaan kädelleen, joka on harvinaista. Se on kovin arka lintu.
Illan istuin yksin seurusteluhuoneessa, niin lauantai kuin olikin. Arvatenkin miehet halusivat ottaa hiukan paremmin elämännestettä, eikä naisen seura silloin ole niin hauska, koska ei pääse täysin rentoutumaan. Luin Landströmin kirjan "Laiva" ja katselin sen kuvia muinaisajan laivoista. 1/2 11 painuin nukkumaan omalle puolelleni. Kello taitaa Suomessa olla jo 5 yöllä! Nukuttaa, mutta ei oikeastaan tarpeeksi, ja on aika ikävä Sakaria. Tämä matkanteko alkaa jo hiukan maistua puulle. Ehkä jos matkustajia olisi enemmän, olisi ohjelmaa myös. Ei täällä voi oikein keskittyä mihinkään tärkeämpäänkään puuhaan, paitsi käsitöihin.
Isoäidin matkapäiväkirja 1963 