2.3.63
Sakari sensuroi tätä kirjaa ja väittää, että puhun liikaa pyykinpesusta. Minä kirjoitan mitä mieleen juolahtaa, ja jos ei kelpaa, niin lopetetaan koko kirjoittaminen. Joka tapauksessa pyykinpesu tulee olemaan täällä yksi ainaisista puuhista, niin äkkiä kuin täällä likastuu. Aivan toisin kuin kotona Suomessa, jossa kerta viikossa riitti.
– Sakari kertoi eilen kysyneensä Blassilta mikä asema Puerto Ricolla oikein on, onko se state? "Ei se ole state." – Onko se itsenäinen? – More or less. Jos olisi jokin muu maa kysymyksessä kuin Amerikka, niin Puerto Ricosta sanottaisiin kolonioksi (alusmaaksi) mutta ei nyt, koska on kysymyksessä Amerikka. – Kun Sakari rupesi nauramaan, niin Blass kuulemma punastui. Tämä oli aika hyvä tahaton "joke" ja osoittaa amerikkalaisten suhteita ja suhtautumista muihin maihin ja niiden alusmaihin. –
Tyttöjen kanssa laitoimme muffinsseja ja minä lisäksi maksalaatikkoa ja pannukakun. Kun panee uuniin tulta, niin koko huoneusto tulee lämpimäksi. Inkeri kärsi ja vikisi, kun hän pyyhki tiskejä. Odotimme Ojaa tulevaksi iltapäivällä. Sakari järjesti papereitaan pois kapsekista. Kello kuuden aikaan kun parhaillaan söimme, soitti Oja bussiasemalta ja tuli sitten puolen tunnin kuluttua. Hän söikin oikein reippaasti oltuaan pitkälti toista vuorokautta bussissa.
Joimme kahvia myöhemmin ja juttelimme kaikenlaista. Kello puoli kaksi lähdin nukkumaan ja noin puolen tunnin kuluttua pojatkin tulivat. Laitoksen asioista yms. sekä laitteista ja kokeista keskusteltiin koko ajan, vähemmän muusta. – Sakarilla oli ollut koko päivän päänsärkyä jostain syystä ja illalla hän ei tahtonut saada unta ja otti unilääkettä.
26.2.63
Nyt on laskiaistiistai. Ilma on kirkas, taivas sininen, tuulee ja on kylmä. Bitterly cold niinkuin radiossa sanottiin. Tänään pitäisi tarjota läskiä ja hernemuhennosta sekä laskiaispullia. Mitään suomalaisten pullien kaltaista en ole täällä vielä nähnyt, mutta ei täällä lähellä olekaan hyviä leipureita. Eilen luin läpi leipurien ilmoituksia puhelinluettelosta. Aika kaukana ovat lähimmätkin, siinä 94-96 katu ja Broadwayn nurkilla. Saksalaisista saa kuulemma vähän ruisleivän kaltaista, se on "pumpernickel-bread" nimellä. Hapantakin leipää saa jostain Baltic-breadin nimellä sanoi Irja Joki. Lupasin mennä joskus hänen kanssaan sitä ostamaan.
– Aamupäivällä luin korrehtuurin uudelleen. Löysin vielä yhden virheen. – Olen kaks aamua nyt odottanut niitä tavaroita. Ei ole kuulunut vaan kaikista sopimuksista huolimatta. – Tavarat tulivat lopulta 10 vailla 12. – Kova selittäminen taas kun ei ollut rahaa kotona ja Sakari maksaa shekillä.
– Sitten aloin purkaa tavaroita. Ensiksi pahvilaatikon missä oli pikkutavarat. Huomasin heti, että kirjoituskoneen kotelo oli vääntynyt auki ja aloin katsoa miten oli itse koneen laita. Se oli myös saanut aika tällin. Tietenkin sitä pakettia oli heitetty miten vain. Koneen tela ei liikkunut kuin vähän ja takaseinä kehystä oli painunut telaan päin ja vääntänyt sivuilta. Rupesin katsomaan vosiko sille mitään tehdä. Yritin irroittaa sen kehyksistä, mutta en saanut sitä kokonaan irti vaan hiukan siten, että se liikkui edestakaisin vain sentin verran. Onneksi kehys on alumiinia. Löin sitä sivuilta mistä se oli vääntynyt ja se oikeni vähän. Sitten iskin ulospäin takareunaa ja sain sen sellaiseen asentoon, ettei se enää ottanut kiinni telaan. Kokeilin pysyykö se paikoillaan kun koneen ruuvaa kiinni kehykseen, ja se näyttää toimivan. Jaa, kyllä täytyy ihan itteänsä kehua, kun on niin(kin) hyvä mekaanikko.
– Menin ostoksille ja hississä postimies (neekeri) sanoi etten varmaan ole täältä kotoisin. Sanoin olevani Suomesta. Hän sanoi, että sielläpäin Euroopassa on kauniita naisia ja Englannissa myös, jossa hän oli ollut sodan aikana.
– Kun tytöt tulivat koulusta alkoi taas kova läksyjen luku. On siinä työtä minullekin. Pitää kääntää sanalliset laskuesimerkit, selvittää sanojen merkitystä, ja miten eri sanat äännetään. Inkerillä oli ollut "spelling test" ja se oli mennyt aika hyvin 35 ja 40% oikein korvakuulolta kirjoitettu. – Tänään olikin aika paljon läksyjä. Helenalle oli koko pitkä kappale luettavana ääneen ja siitä oli sitten kysymyksiä. Siinä tarvitaan jatkuvasti sanakirjoja. Minä olen tavallisesti ns. elävä sanakirja, mutta joskus sanon, että tyttöjen pitää itsekin hakea sanat, niin ne jäävät paremmin mieleen.
Kovassa touhussa meni iltakymmeneen asti, syötiin vain välillä. Samalla kun tytöt tekivät koulutehtäviä minä purin matkalaukuista tavarat. Loppujen lopuksi ei niitä niin paljon ollut kun ne otti esille, ne vain painavat niin mahdottomasti kapsekissa.
– Inkeri toi koulusta opettajalta kyselyn miksi hänellä ei ole ollut valkoista puseroa niinkuin heillä on joinakin päivinä tapana pitää. Lisäksi pitäisi viedä ruokaa tai muuta Suomesta 28 p. ja 1 p. koska niillä on koulussa tunteja, jotka koskevat vieraita maita. Opettaja oli sanonut, että esim. Puerto Ricolaiset tuovat omiaan ja kukin muun maalainen, japanilainen, kiinalainen tms. omiaan. Opettaja pyysi käymään puhumassa Inkerin opetuksesta. – Inkeri luuli, että piti ottaa evästä mukaan ja että he muka menisivät Puerto Ricoon! Haa, mikä ajatus. Ajattelin, ehkä siellä on joku näyttely tms. missä on tavaroita Puerto Ricosta.
– Illalla katselimme Sakarin tavaroita. Sakari tuli myöhään ja oli aika väsynyt. Vaikka minulla oli mielestäni aika puuha etsiä esille kaikki paperit ja pakata Helsingissä, niin ei niistä niin mahdottoman isoa kasaa kertynyt. Sakari luki muutamat HS-leikkeet mitkä olin ottanut mukaan, mm. presidentin uudenvuoden puhe. – Keskustelimme jonkin verran sen johdosta ja siitä, mikä Kekkosessa suomalaisia ärsyttää. Unohdin soittaa rva Mäelle tavaroiden tulosta.
17.2.63
Tämä päivä kului myös hiljaisesti. Pesin tukkani, ja sekä Sakari että minä lueskelimme kaikenlaista. Tytöt olivat kahdesti ulkona ja yrittävät hyppiä nuoraa paremman puutteessa. – Sakari luki kirjaa, joka käsitteli Saksaa ja Saksan kysymystä.
– Ihmettelimme yhdessä täällä niin vakavana ilmenevää saksalaisvihaa. Olisiko se yhteydessä siihen, että täällä on juutalaisilla melkoisesti vaikutusvaltaa ja heitä lienee täällä myös runsaasti. Sen näkee jo kaupoista, missä on erikseen esim. lihan kohdalla mainittu onko se "kosher" vai ei. Kosher tarkoittaa juutalaisille luvallista, tai heidän tapansa mukaan preparoitua lihaa.
– Lisäksi Sakarilta ja minultakin (J. Blass) on kysytty kumpaa kohtaan on sympatiaa enemmän Suomessa, Saksaa vai Englantia. Lisäksi jopa, että kumpaa vierasta kieltä pitää parempana esim. lapsien kouluttamisessa (englannin jälkeen), ranskaa vai saksaa.
Saksan jaon yhteydessä tuli puheeksi kommunismi ja sen suhde uskontoon. Silloin Sakari esitti sen käsityksen, että kommunismi on laajimmalti levinnyt luterilaisuutta edustavan väestön keskuuteen, kuten esim. itä-Saksa, ja miksei Suomikin ja esitti vielä että jonkinlainen yhtäläisyysmerkki voitaisiin panna näiden välille. Katolinen kirkko taas jyrkästi vastustaa kommunismia puolestaan.
– Minä en ole samaa mieltä, onhan länsi-Saksassakin sentään enemmistö luterilaisia, eikä se ole vastaavasti kommunistinen. Lisäksi minusta kommunismin yhdenvertaisuusaate lähtee valtion pohjalta siten, että kaikkien on yhdenvertaisesti työskenneltävä valtion hyväksi. Kristillinen usko taas lähtee yksilön kannalta ja yksilön hyväksi, jotta kaikilla olisi samalla lailla kaikkea.
– Näitä ajatuksia on vaikea panna paperille sellaisina mielikuvina kuin ne ajatuksissa ovat. Oikeiden sanojen löytäminen ei ole helppoa. – Kuitenkin saattaa olla, että luterilainen usko juuri suvaitsevaisuutensa ansiosta ei aseta rajoituksia edes kommunisteille, mikäli ei suorastaan ateismista ole kysymys, mutta uskonvapaushan vallitsee toisaalta yleisesti inhimillisiin perusoikeuksiin kuuluvana asiana.
– Jos Sakari esittäisi tämänsuuntaiset ajatuksensa Suomessa niin mikä myrsky siellä nousisi. Sitä tuskin voisi edes kuvitella. Suomen kansa on kuitenkin perussävyltään vanhoillisen uskonnollinen ja moiset kerettiläiset ajatukset aiheuttaisivat kyllä vastaväitteitä joka taholta.
– Aloin lukea löytämääni englanninkielistä laitosta kirjasta "Liian myöhään vesipääsky" – Too late phalarope – (Alan Paton) joka käsittelee Etelä-Afrikan rotukysymystä ja -erottelua. Mielenkiintoinen kirja, joka on kerrottu hieman haikeaan, surumieliseen tyyliin, mutta valottaa toisaalta melko hyvin sikäläisiä olosuhteita. – Sakari on lukenut Berliinin kysymystä (v. 1958) ja välillä olemme vaihtaneet ajatuksia sen kannanotoista.
– Pienet iltaviskit piristivät keskiyöllä.
Isoäidin matkapäiväkirja 1963 