Category Archives: seuraelämä

16.3.63

Aamulla soi puhelin ja luulin Emilian soittavan, mutta se olikin Helvi Strömberg. Northern Shopista rouva, jonka eilen tapasin. Hän pyysi meitä heille sunnuntaina. Sanoin, että Sakari on sairaana. Hän pyysi sitten minua ja tyttöjä tulemaan klo 3. Hänellä on tyttärentytär 10 v. ja sinne pitäsi tulla muitakin lapsiperheitä sekä Hintikat myöhemmin. Saa nyt nähdä mitä näistä vierailuista seuraa.

– Kävin ostoksilla. Ei ollut paljon rahaa, mutta ostin kananrintaa ja aion laittaa sitä huomenna. – Kävin katsomassa oliko postia, ei ollut mitään. Taitaa osaksi johtua postilakosta, ettei tule mitään Suomesta. Kauankohan ne niitä lakkoja aikovat siellä pitää.

– Samalla kävin katsomassa miten pesukoneet toimivat, ja sain ohjeita eräältä rouvalta sekä neekeripapalta, jotka olivat pyykkiänsä järjestelemässä siellä. – Helena ja Inkeri kirjoittelivat selostusta luonnontiet. museosta puhtaaksi. Iltapäivällä tytöt olivat ulkona, ja Sakarin kanssa luimme hemopoieesityötä. Tuntuu kuin kumpikin olimme jo aika lailla tympääntyneet siihen. Joitakin hämäriä kohtia siihen vielä jää, mutta täytyyhän siitä tulla uusi korrehtuuri vielä kuitenkin.

– Illalla Sakari valitti, että kurkku on vain entistä kipeämpi. – Katselin sitä, ja havaitsin, että se on punainen ja turvoksissa juuri sillä tavalla kuin minulla tavallisesti kun tulen sitten käheäksi. Sakari ei uskonut, että minun kurkkuni on voinut olla niin kipeä, mutta eihän sitä voi arvata, kun tuntee vain oman olonsa. Hänellä onkin suhteellisen harvoin kurkkunsa todella pitempään kipeä. Olen antanut hänelle kuumaa hunajavettä jatkuvasti, ei juuri muutakaan voi tehdä.

– Ulkona on alkanut sataa, ja sisällä on lämpö taas kohonnut niin korkealle, että vapaaehtoinen strip-tease ohjelma alkoi taas. Ei tämä liika kuumuus ainakaan kurkkukipua paranna päinvastoin liian kuuma huone kiusaa tavattomasti. Tytöt laittoivat illalla maitopurkeista hissit nukkekotiinsa. Aika hyvin ne toimivat. Täytyy tässä minunkin mennä nukkumaan, vaikka ei sinne lakanain väliin mielellään mene hikoilemaan, vaan mieluummin odottaa kunnes vähän viilenee.

– Luin "Pohjantähden" I osan loppuun ja aloitin "Sellainen oli Karjala" (Erkki Paavolainen).

15.3.63

Sakari jäi kotiin vuoteeseen. Hänellä on kunnon kröhä. Hän pyysi minua menemään hakemaan New Yorkin uutisia. Kävin Lexington Av. kaupassa. Siellä tapasin kaupanhoitajan rva Helvi Strömbergin, joka pyysi osoitettani. Hän tuntui hiukan kateelliselta, kun kuuli että olimme jo tavanneet Emilia Vertin. "Mistä ihmeestä hän aina saa tietoonsa kaikki tulijat." Ostin lehdet ja paketin Ruutu-leipää.

– Iltapäivällä luimme "Hemopoieesityötä" ja saimme sen valmiiksi noin 1/2 7. Unohdin kokonaan soittaa Emilia Vertille. Hän soitti kun söimme ja sanoin Sakarin olevan vielä sairaana, joten emme tule. Siellä oli hänellä 10 vierasta. – Minuakin nukutti aika lailla, joten ei vierailu oikein maittanut, vaikka pesinkin tukkani sitä varten.

Illalla oli kuuma taas ja oli vaikea nukahtaa. Sakari taisi ottaa unilääkettäkin. Luimme päivällä New Yorkin uutisia. Niissä on joskus niin huvittavan vanhanaikaista kieltä, ihan kuin aika olisi pysähtynyt noin Kiven kirjoitusten kohdalle. Täällä näyttää myös olevan tapana kirjoitella perheasioistakin kuin sukulaisille puhuttaessa ikään.

14.3.63

Aamupäivä meni kokonaan siivouksen merkeissä. – Tänään on kaunis, kirkas päivä. Aivan hämmästyttävä, eilisen pimeän ja savunsekaisen sumun jälkeen. Tuulee aika lailla ja tuntuu viilenevää. Länsituuli ilmeisesti tuo vuorilta viileää ilmaa.

– Helena haluaisi jo kevättakin ylleen. Kyllä sitä pian tarvitaankin. Helenan vanha takki on jo liian pieni hänelle ja sopisi nyt hyvin Inkerille.

– Kävin postissa punnituttamassa hemopoieesityön. Se tulee maksamaan 90 c. – Sitten menin Woolworthille ostamaan sukkanauhat ja lankaa, sekä katsomaan onko siellä plastikia istuintyynyihin. Samalla katsoin mitä kaikkea siellä on. Onhan siellä tavaraa. ostin kokeeksi 1 yardin plastik-kalvoa. Kun tulin kotiin, kokeilin sitä tyynyihin. Siitä tuli yhden ympäri suojus. Mutta se ei ole oikein mukava, koska on liian tiivis ja ilma pihisee ulos vähitellen kun sille istuu. Kun siirsin tyynyn suojukseen, putisi purua lattialle sellainen määrä, että luulen ettei itse tyynyssä enää ole oikein ehjää kohtaa missään, vaan kaikki on muruna. Taitaisi olla parempi ostaa pari uutta tyynyä, ne eivät taida olla niin kalliit, varsinkin jos ostaa hiukan ohuemmat. Harmi, etten katsonut niiden hintaa Woolworthilla. Siellä oli niitä, ja taisipa olla ihan sopivaa kokoakin.

– Tytöillä ei ollut paljon kotitehtäviä ja he lähtivät ulos kun oli kaunis ilma. He veivät Aku-Ankat takaisin Monicalle, mutta hän ei ollut kotona. Rva Austerlitz soitti sitten minulle kun kysyin sopisiko ensi maanantai tai tiistai ja päätimme mennä tiistaina kaupungille ostoksille lasten kanssa heti koulun jälkeen.

– Kun Sakari tuli kotiin, hän syötyään meni kohta sänkyyn. Hänen kurkkunsa oli punainen ja joitakin nuharakkuloita oli näkyvissä. – Illalla luin "Pohjantähteä". Se on kyllä hyvin kirjoitettu ja paikoin siinä on nasevia sanontoja. – Laitoin Sakarille hunajavettä kurkkukipuun. Huomenna tuskin tulee Emilian luo menosta mitään, oikeastaan ei niin maitakaan.

Tytöt saivat kirjoja lainaksi rva Austerlitziltä. Ne olivat oikein hauskoja.

13.3.63

Sakari oli väsyneessä kunnossa, kurkku kipeä, eikä tullut kanssani Dalton schooliin aamulla. Menin sinnepäin kahta bussia käyttäen ja tulin takaisin 5th Av. 3:lla. – Koulu oli arvokkaan ja komean näköinen. Poikkesi huomattavasti Public Schoolista. Mrs. Chopin [?] oli hyvin ystävällinen ja mukava ihminen ja selosti hyvin koulun ohjelmaa. Sain lisäksi esittelylehtiset. Tuntuu olevan aika hyvä koulu. Opetus hieman samaan tyyliin kuin Zilliacus’in koulussa Helsingissä. On musiikkia ja swimming pool myös. Kouluun voisi päästä vasta syksyllä. Sain kaavakkeet sekä scholarship -kaavakkeen. Kun tulin takaisin ei Sakari ollut vielä lähtenyt vaan oli juuri hissillä menossa. Selitin koulun eri puolia hänelle.

– Tänään on sumuinen ja savuinen ilma ja se käy minunkin kurkkuuni, eikä vain Sakarin. Yhtä mittaa saa ryiskellä. – Soitin Emilia Vertille puhuakseni sinne menosta, mutta hän oli hammaslääkärillä.

Postissa tuli Sakarille Emilia Vertin lähettämä kirja ja minulle Anna Karvoselta kirje Floridasta. Soitin Emilialle ja sanoin. että tulemme perjantaina jos Sakari on kunnossa, hän on vähän kylmettynyt. Kävin ostoksilla, kun lapset olivat menneet kouluun. – Illalla teimme Hemopoieesityötä klo 1:een asti. Sakari kirjoitti Annelille ja Anjalle.

12.3.63

Iltapäivällä kun tytöt tulivat koulusta menimme Austerlitzille. Tytöt olivat kovin jännittyneitä. Perillä alkukankeuden jälkeen he tulivat hyvin toimeen keskenään. Lopulta ei millään tahdottu erota. Tytöt saivat lainaksi 3 Aku Ankkaa. Rva A. kävi välillä laittamassa pyykin pesukoneeseen sekä kuivumaan, ja oli tyytyväinen kun olin sen aikaa lastenkaitsijana.

Sovimme että menemme yhdessä kaupungille katsomaan ostospaikkoja ja otamme lapset mukaan sekä syömme siellä, sekä ehkä ostamme lapsille tavaroita, Helena tarvitsee takin ja kumpikin tarvitsee kengät. Itsekin olen ajatellut myöhemmin jotain kevyttä pumpuli tms. leninkiä, sekä liivit tarvitsisin välttämättä. Voisi katsoa paikkoja valmiiksi.

Sakari tuli kotiin myöhään ja oli hyvin väsynyt. Hän meni nukkumaan jo klo 10. – Huomenaamulla pitäisi mennä sitä koulua katsomaan. Jos ei saa scholarship’iä ei kannata yrittääkään. Kuljetuskulut tulevat lisäksi kuitenkin. Rva A puhui jotain episkopaalisten nunnien pitämästä koulusta joka on tässä lähellä. Se on kuulemma halvempi ja sinne voisi paremmin päästäki, juuri sen uskonnollisen sekä vähän ankaramman kurin vuoksi mikä siellä vallitsee.

– Unohdin soittaa Emilialle ja puhua menosta sinne. Soitan huomenna. Jos menemme saamme kirjatkin palautetuksi samalla.

10.3.63

Vatsa tuntuu jollain tavoin aralta tänään. Koetin syödä varovasti. – Lähdin kello yhden aikaan tyttöjen kanssa taas luonnonhistorialliseen museoon että he voisivat siitä kirjoittaa kouluun. – Aloitin tällä kertaa 4:stä kerroksesta. Siellä oli esihistoriallisia eläimiä kuten dino- ja brontosauruksia sekä niiden "sukupuu". Katselimme niitä mielenkiinnolla ja tytöt kirjoittivat muistiin kaikenlaisia tietoja jalanjäljistä ja askelväleistä muumioina löydettyihin jäännöksiin sekä mitä oli reproduktioina löytöjen perusteella saatu niiden ulkomuodosta selville. Jouduin koko ajan puhumaan ja selittämään sekä kääntämään.

Kun olimme pari tuntia kulkeneet rupesi minua jo kovin väsyttämään. Istuin välillä penkeillä, kun tytöt kirjoittivat linnuista. Helena ei enää jaksanut kirjoittaa, mutta Inkeri katsoi innokkaasti jokaisen lintuyhdyskunnan ja asuma-aluetyypin. Olin kantanut tyttöjen takkeja koko ajan ja minun käsivarteni ihan puutuivat. Suuta kuivi jo paljo puhuminen.

Tällä kertaa jätimme kaikki intiaanit ja imettäväiseläimet katsomatta. – Tytöt olisivat halunneet ostaa jotain museon kaupasta, mutta minusta kaikki kunnollisen tapaiset esineet olivat niin kalliita ja halvat taas turhanpäiväisiä paitsi erilaiset selvittävät kirjaset, jotka minusta olivat aika hauskoja, mutta tytöt eivät niistä välittäneet. Päätimme, ettei tällä kertaa osteta mitään. Tytöt olisivat halunneet mm. siamilaiskissaperheen, 3 esinettä, posliinisia tai vastaavat merileijonat eri asennoisa.

– Kyllä me vielä varmaan useankin kerran käymme siinä museossa ja planetarium on vielä katsomatta ja kalaosasto, joka oli uudelleenjärjestelyn alaisena. – Tuuli kovasti kun tulimme kotiin. Minä olin aika uupunut. Ensin joimme kahvit ja minä lepäsin, ennen kuin jaksoin laittaa päivällistä. Päivällisen jälkeen menin lepäämään ja nukuin pari tuntia. Sittenkin vielä väsyttää.

Sakari on koko päivän ollut nenä kiinni Linnan "Pohjantähden" ensimmäisessä osassa ja hän lukee sieltä aina "valittuja" paloja. Kummallista kuvakieltä vai mitä lie tehokeinoja keksiä sellaisia hävyttömiä nimityksiä ym. Siellä niitä kuulemma vilisee samoin kuin kirouksia. – Kyllä taas jäivät hemopoieesityön lukemiset tältä erää, kunnes tuo kirja on luettu.

Olisi myös koko joukko kirjeitä, joita pitäisi välttämättä kirjoittaa. Täytyy kai laittaa valmiiksi jonkinlaiset raakaluonnokset, että tulisi jotain tehdyksi.

– Muistui mieleen vielä eilisillasta, että prof Austerlitz tunsi Kalevin väitöskirjan. Häntä oli pyydetty kääntämään se tai selostamaan, ja kun se ei ollut sisältänyt sellaista antropologista tekstiä kun oli arveltu, oli Austerlitz saanut pitää kirjan, ja hän oli sen luettuaan pitänyt sitä mielenkiintoisena tutkimuksena. – Täällä siis tunentaan Kalevin työ aina Amerikassa asti.

Samaten Sakarin veljistä Helmerin tunsi Tellervo Karila, jonka laulunopettajana Helmeri oli Turussa. – Kumma miten paljon ihmisiä Austerlitzit tuntevat. Tai oikeastaan ei kumma, sillä ainakin varmaan Suomessa he tuntevat lähes kaikki, jotka jollain tavoin liittyvät yliopistoon tai mahdollisesti musiikkipiireihinkin.

– Täällä kumma kyllä kävi ilmi, että Austerlitz on tavannut prof Paschkiksen. Hän kertoi, että prof. Paschkiksen rouva ja tytär kuolivat ihan peräkkäin ja tytär oli naimisissa japanilaisen kanssa. Tämä osaltaan selittää prof. P:n kiinnostuksen sotaprobleemeihin. – Tietenkin Austerlitz tunsi prof. Ikolan, mutta ilmeisesti ei Irja Järveä jonka tapasimme Vertin luona.

– Rouva Blass lupasi käydä kanssani joskus katsomassa kauppoja downtownissa ja selittää, mitkä ovat hyviä, mitkä ei. Kuulemma on sellaisia missä on hyvää tavaraa ja sopivat hinnat ja taas sellaisia, missä tavara ei ole hyvää, mutta hinnat silti korkeat. Tietysti on vaikea löytää oikeat ostospaikat, ja jos itse joutuu hakemaan se vie valtavasti aikaa.

Turusta ovat täällä Suojasetkin. Ne varmaan Kalevi tuntee, kun Suojanen on sosiologi. Emiliakin puhui heistä.

9.3.63

Tänä aamuna Sakari meni joksikin aikaa töihin. Olin kylvyssä ja sitten siivosimme tyttöjen kanssa pahimmat pölyt pois. – Emilia Vertti soitti ja rupattelimme jonkin aikaa. Hän kertoi näyttelystä, suomalaista käsityötä, Oili Mäki, joka on huomenna viimeistä päivää auki Museum of Contemporary Crafts’issa. 29W53Str ja Museum of Modern Artsin vieressä. Pitäisiköhän sinne mennä huomenna. Kohta olemme jo erikoistuneet viimeisenä päivänä näyttelyssä käymiseen. Mona Lisa’akin olimme viimeisenä näyttelypäivänä katsomassa.

– Lapset menivät iltapäivällä ulos. Siellä on pilvistä mutta lämmintä n. 50 [astetta] F (8-10 C[astetta]) – Oikeastaan pitäisi kirjoittaa kirjeitä ja laatia lista kaikista lähiaikoina pikaisesti toimitettavista asioista. Niitä on legio.

– Paschkiksen nojatuolin päälliset veisaavat viimeisiä kveekarillisia virsiänsä. Täytyy nopeaan saada niihin tyynyihin ensin plastik-kuori ja sitten kangas. Sisus on pelkkää kumisienipurua ja varisee lattiallekin kovasti. Muutkin ompelutyöt odottavat. Ensin pitäisi saada se ompelukone. Menen kyllä ensi viikolla katselemaan niitä.

– Illalla menimme Blassille. Veimme äänilevyn heille. Kävimme laitoksen kautta, missä Sakarilla oli freeze-drying menossa. Se piti pysäyttää. Otimme sitten taksin Blasseille. Vähän myöhemmin tulivat Austerlitzit sinne myös. Rva on Rolf Nevanlinnan tytär. – Puhuimme sekä suomea että englantia. Prof Austerllitz osoittautui erittäin vilkkaaksi ja hauskaksi seuraihmiseksi, joka osaa tavattoman monta kieltä. Todellinen kielinero.

– John Blass on kova puhumaan ja kyselemään. Puhuttiin kouluasioista ja koulutuksen mahdollisuuksista eri maissa. – Kun lähdimme kotiin tulivat Blassit saattamaan maanalaisen asemalle. Austerlitzit asuvat tässä ihan lähellä 120 katu, Teacher’s College bookstoren talossa. – He pyysivät sisälle käymään. Kävimme siellä ja lainasimme pari kirjaa, suomenkielistä. Istuimme pienen aikaa. Heilla on aika suuri huoneusto, kolme makuuhuonetta ainakin ja iso olohuone + työhuone sekä tilava keittiö.

– Nukkumaan mentyämme minulle tuli huono olo, en voinut nukkua ja vuorotellen tuli vilu ja hiki ja oli kuin kylmä vanne pallean kohdalla. Panin villanutun päälle ja jonkun ajan kuluttua nukahdin vaikka vällillä olikin liian kuuma. Mahdoinko syödä jotain epäsopivaa, vai oliko se kuiviltaan nautitun viskin syy.

3.3.63

Tänä aamuna olimme tuskin heränneet kun Emilia soitti ja pyysi sinne syömään. Sanoin, että meillä on vieras ja hän pyysi meidät kaikki sinne. Oikeastaan se on oikein hauskaa, sillä olimme juuri puhuneet Emiliasta Ojalle. Menemme kello yhden aikaan. Joimme aamuteen nopeasti ja pojat lähtivät katsomaan laitosta. Tapaamme Emilian luona. Tytöt ja minä menemme täältä suoraan.

– Ajattelin panna toisen leningin, mutta en ollut silittänyt mitään, ja huomasin, että vaalea leninkini oli liian pitkä vieläkin, vaikka jo kerran olen sitä lyhentänyt. Samoin täytyy vain panna turkki koska takki pitää prässätä ja napit korjata yms.

– Lähdimme ja olimme noin 5 yli 1 perillä. Pojat tulivat vähän myöhemmin. Siellä oli oikein mukavaa taas. Emilia yritti valloittaa vaikeasti käsiteltävän Simon ja onnistui aika hyvin, koska Oja puhui minusta aika paljon. Lähdimme, koska Oja oli eteenpäin menossa jo klo 1/4 vailla 4 pois. Kotimatkalla Sakari sanoi, että Oja on menossa Suomeen. Siis Sakarin eilen hänen tullessaan sanoma: Oletko Suomeen menossa? johon hän vastasi "näyttääkö siltä", oli oikea arvelu.

– Laskin kartalta kuinka pitkä matka on Rockefeller Centeriin ja vain noin 6,5 km. Empire State Building on n. 7,5 km päässä. – Illalla oli taas oikein kuuma sisällä. Onkohan ulkonakin ollut lämmin ja kaunis päivä. Kuumuus nukuttaa niin, että Sakari ja minä otimme pienet nokkaunet. Luimme Emilialta lainaksi saamiamme kirjoja. –

Kun tytöt olivat menneet nukkumaan, luimme sikiötyön korrehtuurin lopulliseen kuntoon. Sakari kirjoitti Mercatorille kirjettä ja tilauslippuja. Kello on 1/2 1 ja alkaa väsyttää. Oikean silmän yläpuolella on hiukan särkyä ja tuntuu kuin sitä pitäisi hieroa ja kun hieroo tulee vettä silmiin. Olisiko nuhan jälkiseurauksia.

2.3.63

Sakari sensuroi tätä kirjaa ja väittää, että puhun liikaa pyykinpesusta. Minä kirjoitan mitä mieleen juolahtaa, ja jos ei kelpaa, niin lopetetaan koko kirjoittaminen. Joka tapauksessa pyykinpesu tulee olemaan täällä yksi ainaisista puuhista, niin äkkiä kuin täällä likastuu. Aivan toisin kuin kotona Suomessa, jossa kerta viikossa riitti.

– Sakari kertoi eilen kysyneensä Blassilta mikä asema Puerto Ricolla oikein on, onko se state? "Ei se ole state." – Onko se itsenäinen? – More or less. Jos olisi jokin muu maa kysymyksessä kuin Amerikka, niin Puerto Ricosta sanottaisiin kolonioksi (alusmaaksi) mutta ei nyt, koska on kysymyksessä Amerikka. – Kun Sakari rupesi nauramaan, niin Blass kuulemma punastui. Tämä oli aika hyvä tahaton "joke" ja osoittaa amerikkalaisten suhteita ja suhtautumista muihin maihin ja niiden alusmaihin. –

Tyttöjen kanssa laitoimme muffinsseja ja minä lisäksi maksalaatikkoa ja pannukakun. Kun panee uuniin tulta, niin koko huoneusto tulee lämpimäksi. Inkeri kärsi ja vikisi, kun hän pyyhki tiskejä. Odotimme Ojaa tulevaksi iltapäivällä. Sakari järjesti papereitaan pois kapsekista. Kello kuuden aikaan kun parhaillaan söimme, soitti Oja bussiasemalta ja tuli sitten puolen tunnin kuluttua. Hän söikin oikein reippaasti oltuaan pitkälti toista vuorokautta bussissa.

Joimme kahvia myöhemmin ja juttelimme kaikenlaista. Kello puoli kaksi lähdin nukkumaan ja noin puolen tunnin kuluttua pojatkin tulivat. Laitoksen asioista yms. sekä laitteista ja kokeista keskusteltiin koko ajan, vähemmän muusta. – Sakarilla oli ollut koko päivän päänsärkyä jostain syystä ja illalla hän ei tahtonut saada unta ja otti unilääkettä.

24.2.63

Aamu oli pilvinen mutta puolenpäivän aikaan alkoi sataa räntää. Ei mikään mukava päivä lähteä vieraisille. Kadulla oli pari senttiä sohjoa. Sakarilla ja tytöillä oli pikkukengät. Olin ainoa, jolla oli talvikengät. Muiden jalat kastuivat tietysti perusteellisesti. Tulimme Dyckman st. subway asemalle ja minä lähdin, kuten oli neuvottu, kävelemään takaisinpäin, mutta väärää puolta subwaytä. Kysyimme sitten Hillside Avenuelta eräiltä miehiltä, jotka puuhasivat kahden auton kanssa. Mitäs muuta kuin taas alas ja toiselle puolelle. Siitä oli sitten noin 2-300 m siihen taloon, missä Emilia Vertti asui. Löysimme, mentyämme oikealle lopulta oikean käytävän missä oli Apt. 1 BB. Mitkä sokkelot!

Mutta oven päällä oli Finland House joten paikasta ei voi erehtyä. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi ja niinpä heti kotiuduimme lämpimään karjalaiseen ilmapiiriin.

Prof. Osmo Ikola Turusta oli myös siellä ja myöhemmin tuli Irja Järvi, joka tekee lisensiaattityötä Columbia Universityssä. Mutta itse Emilia. Mikä persoonallisuus! Sitä on vaikea kuvata. Hänet täytyy nähdä. Kun hän puhutteelee miehiä, tahallaan shokeeraavasti ja samalla veikeän ilkikurisesti, kun hän ravistaa cocktailia päänsä päällä ja keikuttelee tanssin tahdissa varsin nuorekkaasti lanteitaan – hän on kerrassaan valloittava omalla aivan erikoisella tavallaan – totisesti. Hänestä on varmaan hauska nähdä suomalaiset, jäykähköt miehet hämmentyneinä ja lähes vaivautuneina – ja saada taas kaikki vapautuneesti nauramaan. Karjalaista alkuperää amerikkalaisissa kehyksissä – ja ihan mainio yhdistelmä.

Lähdimme noin klo 6 kotiinpäin. Huomasimme kaikki asuvamme hyvin lähekkäin Columbia Universityn luona ja oli sama matka. – Vaihdoin osoitteita Irja Järven kanssa ja lupasimme ottaa yhteyttä seuraavalla viikolla. [Pienellä rivien välissä:] Saimme 2 kpl New Yorkin uutisia jotka illalla luimme. Kotiin tultuamme alkoi Inkeri kirjoittaa "ainetta" Our First President ja Washingtonin sijasta kirjoittikin Ståhlbergista. Mitäköhän koulussa siitä sanotaan.

– Meillä on lähes jokaisella jonkinlaista vikaa. Helena on tänään aivastellut vallan tavattomasti. Huomenna Sakari menee hiukan aikaisemmin huomenna töihin.

(P.S. Kun tulimme kotiin Vertiltä Sakari sylkäisi ja hammas lensi saman tien kadulle tai pihamaalle, sillä olimme melkein kotona. Seurasi kova etsiminen ja Helena löysikin hampaan lopulta. Kotona se pestiin ja putsattiin ja Sakari pani sen taas paikalleen.)

Emilia Vertti soitti vielä illalla ja sanoi olevansa pahoillaan kun emme muistaneet kirjoittaa korttia Wasz-Herbertille. Lupasimme pitää asian mielessä.