Category Archives: Suomi

21.3.63

Tänään pitäisi olla ensimmäinen kevätpäivä, mutta aamulla oli maa valkoisena ja satoi räntää. Lumentulo lakkasi kuuitenkin pian ja kadutkin kuivuivat tuulessa. – Aamupäivällä hain Sakarin puvun pesusta ja kävin ostoksilla.

– Heti kun tytöt olivat lähteneet kouluu, lähdin puolestani Emilyn luo. – Ulkona oli aika viileää ja minua hiukan värisytti odottaessani subway-junaa sillalla. – Emilyn ovi oli maalattu, eikä siinä ollut mitään numeroita, mutta osuin kuitenkin oikeaan vanhasta muistista.

– Emilyllä oli aika joukko vaatteita joista hän toimitti minulle ja tytöille erilaisia asusteita. Pari hametta on sopivia kesäkäyttöön kotosalla ja toinen oikeastaan sopii työhameeksi. Ei minulla olekaan kuin se ruskea hame. Inkeri sai kylpytakin ja minullekin tuli topattu aamutakki, josta ehkä oikeastaan taidan Helenalle, tuskin itse sellaista käyttäisin.

– Ompelin sitten Inkerin leningin tarvittavat saumat koneella. Sitten se onkin viittä vailla valmis, vain käsityöt puuttuvat ja kaikki harsinlangat on nypittävä taas pois, kun en aikaisemmin tullut sitä tehneeksi. Täytyy huomenna sitä koettaa ylle.

– Sakari sai Pohjantähden toisen osan luetuksi iltaan mennessä ja aloitti kohta kolmatta. Emilyltä sain kaksi kirjaa taas lainaksi: Löysin idän ja Siiraloiden kirjoittaman: Elämän ykseys.

17.3.63.

Sinikka Vertti soitti ja kysyi Sakarin vointia. Rupattelimme jonkin aikaa ja hän kertoi keitä oli ollut vieraisilla. Hän sanoi, että Suojanen oli valittanut kaikkia oloja huonoksi, mikään ei ollut hyvää. Siihen oli Jokelainen vastannut kipakasti ja Ikola oli sovittanut kumpaakin osapuolta.

– Katselimme taas joitakin kohtai hemopoieesityössä, joka ei sitten tahdo tulla valmiiksi. – Sitten lähdimme tytöt ja minä, Strömbergeille. Luulin, että siellä oli vaan muutama henki vieraisilla, ja etupäässä lapsia, mutta sitten näin valtavan määrän kahvikuppeja ja arvasin, että joukkoa tulee kertymään enemmänkin. Tytöt alkoivat leikkinsä heti. Helena ja Inkeri olivat joukon vanhin ja kolmas iässä. Toiset osasivat jonkinverran suomea, kaksi ei lainkaan. Lopuksi lapsia oli 13, 11 tyttöä ja 2 poikaa. En päässyt selville keiden lapsia kaikki olivat.

Jos nyt muistelen nimiä, niin siellä oli Kalle ja Helvi Strömberg, isäntäväki, lisäksi tytär rva Fraas (?), samassa talossa asuva vanhempi pariskunta, joilla oli suomalainen tavallinen -nen-päätteinen nimi, joka alkoi H:lla, en muista [kirjoitettu rivien väliin: Hyvönen]. Oli ins ja rva Ilmari Hintikka, Keivaarat, joilla oli pari lasta, Lapinojat, Paanaset + rva Paanasen äiti Kuopion läheltä sekä 4 tytärtä. Jalmari ja rva Vaarnamo + poika, saunanomistajia. Hautaustoimiston omistaja Emil ? + rouva. Eräs vanhempi rouva, jolla oli lastenlapset mukana ja joka sanoi lähtevänsä Gripsholmin emännäksi Suomenmatkalla huhtikuun lopulla. Lisäksi pari herraa ja eräs rouva t. neiti, joka minusta puhui vähän turkulaisittain, mutta joiden kanssa en tullut keskustelleeksi, myöhemmin tuli vielä 3 vanhempaa naishenkilöä, jotka mainittiin vain etunimiltään, ja joita en muista.

Keskustelun kuluessa eri henkilöiden kanssa kävi ilmi mm. että rva Strömberg tunsi Maj Helmisen ja oli ollut samassa Lotta-osastossa, sekä käynyt häntä 70 v. päivänä onnittelemassakin Suomessa ollessaan. Rva Lapinoja taas muisti Helmerin Lahden ajoilta ja sanoi, että hän oli kovin innostava ja kaikkien tyttöjen ihastus.

– Puhuimme kouluoloista ja vertasimme niitä. Lisäksi keskustelu kulki milloin mitäkin rataa. Erään kerran kävi ilmi, että Ahti Harjanne oli serkku sille rouvalle, jonka nimi alkoi H:lla. Rva Paanasen serkku oli taas anestesiologi Suutarinen Helsingistä, joka kerran on antanut minulle narkoosin.

– Tarjoilu oli vallan runsas, oli ensin cocktailit + pikkupaloja, sitten kahvia ja pullaa ym. sekä vielä kaiken lisäksi ateriakin kahvitarjoiluineen sen jälkeen. – Olimmekin ihan hirveän kauan. Soitin Sakarille kun aloimme aterian, mutta hän sanoi, ettei voisi syödä mitään kun kurkku on niin kipeä.

– Kun tulimme kotiin oli Sakari paitsi kipeä myös hiukan nyreä, luultavasti, kun olimme niin kauan poissa. Hän huomautti hiukan happamasti, enkö aio lainkaan laittaa hänelle ruokaa. Laitoin keittoa. Sen ainakin pystyy helpommin nielemään.

16.3.63

Aamulla soi puhelin ja luulin Emilian soittavan, mutta se olikin Helvi Strömberg. Northern Shopista rouva, jonka eilen tapasin. Hän pyysi meitä heille sunnuntaina. Sanoin, että Sakari on sairaana. Hän pyysi sitten minua ja tyttöjä tulemaan klo 3. Hänellä on tyttärentytär 10 v. ja sinne pitäsi tulla muitakin lapsiperheitä sekä Hintikat myöhemmin. Saa nyt nähdä mitä näistä vierailuista seuraa.

– Kävin ostoksilla. Ei ollut paljon rahaa, mutta ostin kananrintaa ja aion laittaa sitä huomenna. – Kävin katsomassa oliko postia, ei ollut mitään. Taitaa osaksi johtua postilakosta, ettei tule mitään Suomesta. Kauankohan ne niitä lakkoja aikovat siellä pitää.

– Samalla kävin katsomassa miten pesukoneet toimivat, ja sain ohjeita eräältä rouvalta sekä neekeripapalta, jotka olivat pyykkiänsä järjestelemässä siellä. – Helena ja Inkeri kirjoittelivat selostusta luonnontiet. museosta puhtaaksi. Iltapäivällä tytöt olivat ulkona, ja Sakarin kanssa luimme hemopoieesityötä. Tuntuu kuin kumpikin olimme jo aika lailla tympääntyneet siihen. Joitakin hämäriä kohtia siihen vielä jää, mutta täytyyhän siitä tulla uusi korrehtuuri vielä kuitenkin.

– Illalla Sakari valitti, että kurkku on vain entistä kipeämpi. – Katselin sitä, ja havaitsin, että se on punainen ja turvoksissa juuri sillä tavalla kuin minulla tavallisesti kun tulen sitten käheäksi. Sakari ei uskonut, että minun kurkkuni on voinut olla niin kipeä, mutta eihän sitä voi arvata, kun tuntee vain oman olonsa. Hänellä onkin suhteellisen harvoin kurkkunsa todella pitempään kipeä. Olen antanut hänelle kuumaa hunajavettä jatkuvasti, ei juuri muutakaan voi tehdä.

– Ulkona on alkanut sataa, ja sisällä on lämpö taas kohonnut niin korkealle, että vapaaehtoinen strip-tease ohjelma alkoi taas. Ei tämä liika kuumuus ainakaan kurkkukipua paranna päinvastoin liian kuuma huone kiusaa tavattomasti. Tytöt laittoivat illalla maitopurkeista hissit nukkekotiinsa. Aika hyvin ne toimivat. Täytyy tässä minunkin mennä nukkumaan, vaikka ei sinne lakanain väliin mielellään mene hikoilemaan, vaan mieluummin odottaa kunnes vähän viilenee.

– Luin "Pohjantähden" I osan loppuun ja aloitin "Sellainen oli Karjala" (Erkki Paavolainen).

15.3.63

Sakari jäi kotiin vuoteeseen. Hänellä on kunnon kröhä. Hän pyysi minua menemään hakemaan New Yorkin uutisia. Kävin Lexington Av. kaupassa. Siellä tapasin kaupanhoitajan rva Helvi Strömbergin, joka pyysi osoitettani. Hän tuntui hiukan kateelliselta, kun kuuli että olimme jo tavanneet Emilia Vertin. "Mistä ihmeestä hän aina saa tietoonsa kaikki tulijat." Ostin lehdet ja paketin Ruutu-leipää.

– Iltapäivällä luimme "Hemopoieesityötä" ja saimme sen valmiiksi noin 1/2 7. Unohdin kokonaan soittaa Emilia Vertille. Hän soitti kun söimme ja sanoin Sakarin olevan vielä sairaana, joten emme tule. Siellä oli hänellä 10 vierasta. – Minuakin nukutti aika lailla, joten ei vierailu oikein maittanut, vaikka pesinkin tukkani sitä varten.

Illalla oli kuuma taas ja oli vaikea nukahtaa. Sakari taisi ottaa unilääkettäkin. Luimme päivällä New Yorkin uutisia. Niissä on joskus niin huvittavan vanhanaikaista kieltä, ihan kuin aika olisi pysähtynyt noin Kiven kirjoitusten kohdalle. Täällä näyttää myös olevan tapana kirjoitella perheasioistakin kuin sukulaisille puhuttaessa ikään.

10.3.63

Vatsa tuntuu jollain tavoin aralta tänään. Koetin syödä varovasti. – Lähdin kello yhden aikaan tyttöjen kanssa taas luonnonhistorialliseen museoon että he voisivat siitä kirjoittaa kouluun. – Aloitin tällä kertaa 4:stä kerroksesta. Siellä oli esihistoriallisia eläimiä kuten dino- ja brontosauruksia sekä niiden "sukupuu". Katselimme niitä mielenkiinnolla ja tytöt kirjoittivat muistiin kaikenlaisia tietoja jalanjäljistä ja askelväleistä muumioina löydettyihin jäännöksiin sekä mitä oli reproduktioina löytöjen perusteella saatu niiden ulkomuodosta selville. Jouduin koko ajan puhumaan ja selittämään sekä kääntämään.

Kun olimme pari tuntia kulkeneet rupesi minua jo kovin väsyttämään. Istuin välillä penkeillä, kun tytöt kirjoittivat linnuista. Helena ei enää jaksanut kirjoittaa, mutta Inkeri katsoi innokkaasti jokaisen lintuyhdyskunnan ja asuma-aluetyypin. Olin kantanut tyttöjen takkeja koko ajan ja minun käsivarteni ihan puutuivat. Suuta kuivi jo paljo puhuminen.

Tällä kertaa jätimme kaikki intiaanit ja imettäväiseläimet katsomatta. – Tytöt olisivat halunneet ostaa jotain museon kaupasta, mutta minusta kaikki kunnollisen tapaiset esineet olivat niin kalliita ja halvat taas turhanpäiväisiä paitsi erilaiset selvittävät kirjaset, jotka minusta olivat aika hauskoja, mutta tytöt eivät niistä välittäneet. Päätimme, ettei tällä kertaa osteta mitään. Tytöt olisivat halunneet mm. siamilaiskissaperheen, 3 esinettä, posliinisia tai vastaavat merileijonat eri asennoisa.

– Kyllä me vielä varmaan useankin kerran käymme siinä museossa ja planetarium on vielä katsomatta ja kalaosasto, joka oli uudelleenjärjestelyn alaisena. – Tuuli kovasti kun tulimme kotiin. Minä olin aika uupunut. Ensin joimme kahvit ja minä lepäsin, ennen kuin jaksoin laittaa päivällistä. Päivällisen jälkeen menin lepäämään ja nukuin pari tuntia. Sittenkin vielä väsyttää.

Sakari on koko päivän ollut nenä kiinni Linnan "Pohjantähden" ensimmäisessä osassa ja hän lukee sieltä aina "valittuja" paloja. Kummallista kuvakieltä vai mitä lie tehokeinoja keksiä sellaisia hävyttömiä nimityksiä ym. Siellä niitä kuulemma vilisee samoin kuin kirouksia. – Kyllä taas jäivät hemopoieesityön lukemiset tältä erää, kunnes tuo kirja on luettu.

Olisi myös koko joukko kirjeitä, joita pitäisi välttämättä kirjoittaa. Täytyy kai laittaa valmiiksi jonkinlaiset raakaluonnokset, että tulisi jotain tehdyksi.

– Muistui mieleen vielä eilisillasta, että prof Austerlitz tunsi Kalevin väitöskirjan. Häntä oli pyydetty kääntämään se tai selostamaan, ja kun se ei ollut sisältänyt sellaista antropologista tekstiä kun oli arveltu, oli Austerlitz saanut pitää kirjan, ja hän oli sen luettuaan pitänyt sitä mielenkiintoisena tutkimuksena. – Täällä siis tunentaan Kalevin työ aina Amerikassa asti.

Samaten Sakarin veljistä Helmerin tunsi Tellervo Karila, jonka laulunopettajana Helmeri oli Turussa. – Kumma miten paljon ihmisiä Austerlitzit tuntevat. Tai oikeastaan ei kumma, sillä ainakin varmaan Suomessa he tuntevat lähes kaikki, jotka jollain tavoin liittyvät yliopistoon tai mahdollisesti musiikkipiireihinkin.

– Täällä kumma kyllä kävi ilmi, että Austerlitz on tavannut prof Paschkiksen. Hän kertoi, että prof. Paschkiksen rouva ja tytär kuolivat ihan peräkkäin ja tytär oli naimisissa japanilaisen kanssa. Tämä osaltaan selittää prof. P:n kiinnostuksen sotaprobleemeihin. – Tietenkin Austerlitz tunsi prof. Ikolan, mutta ilmeisesti ei Irja Järveä jonka tapasimme Vertin luona.

– Rouva Blass lupasi käydä kanssani joskus katsomassa kauppoja downtownissa ja selittää, mitkä ovat hyviä, mitkä ei. Kuulemma on sellaisia missä on hyvää tavaraa ja sopivat hinnat ja taas sellaisia, missä tavara ei ole hyvää, mutta hinnat silti korkeat. Tietysti on vaikea löytää oikeat ostospaikat, ja jos itse joutuu hakemaan se vie valtavasti aikaa.

Turusta ovat täällä Suojasetkin. Ne varmaan Kalevi tuntee, kun Suojanen on sosiologi. Emiliakin puhui heistä.

28.2.63

Tänään on oikeastaan Kalevalanpäivä. No, sitä nyt ei voi viettää täällä sen kummemmin. Suomalaisilla on tilaisuuksia viikonvaihteessa, mutta niihin emme nyt osallistu kun Oja tulee tänne. Siivosin lasten huoneen ja vaihdoin lakanat. Lasten tyynyt ovat niin surkeat, että oikeastaan pitäisi ostaa uudet. Nämä ovat likaiset ja rasvaiset, tyynyliinakin tulee heti sotkuiseksi, eikä minulla ole mitään sellaista kangasta, josta laittaisi suojatyynyliinan väliin.

Järjestin kaikki paremmat Paschkiksen lakanat pinoon ja aion viedä ne oikein pesulaan. Rikkinäiset ja korjatut lakanat pesen alakerrassa. – Voi sitä pyykin määrää. – En taida jaksaa mennä Mona Lisaa katsomaan tänään, vaikka se kuinka hymyilisi. Siivoaminen ja patjojen nostaminen vei voimat. Jos huomenna on parempi ilman, nyt sataa räntää, niin voisi mennä lasten kanssa.

Menen tänään kauppaan ja ostan viikonlopun muonat. Tytöt haluavat tulla kauppaan taas, heistä on hauskaa työntää ostoskärryjä. Olenkin ostanut kaikki sillä välin kun he ovat olleet koulussa, paitsi maidon jonka tytöt käyvät hakemassa alakerran automaatista.

– Ei taaskaan postia. – Kun menin hissillä alas, katsoin kuinka nopeaan se suunnilleen kulkee ja havaitsin, että kerros menee noin sekunnissa. Melkoista vauhtia.

– Yläkerran koira on ulissut, haukkunut ja vinkunut epäinhimillisin äännähdyksin koko aamun. Koira parka. Minua rupeaa suututtamaan, kun se sillä lailla jätetään yksin ikävissään olemaan. Välillä tuntuu kuin se olisi ollut kuolemaisillaan tai jäänyt jonkun kaapin tai oven väliin, niin kamalaa ääntä se piti. Suorastaan eläinrääkkäystä. –

Inkeri ei ollut aamiaisella, heillä oli se "Festival" tänään. Inkerille valittiin laulettavaksi: Kotimaani ompi Suomi. Harjoiteltaessa se meni tyydyttävästi, kuinka lienee sitten mennyt itse esitys. – Tyttöjä naurattaa koulussa, kun siellä mennään rukouksiin marssien "Kalle Kustaan muorin" tahdissa. Joskus kuulemma sentään muunkin marssin tahdissa.

– Huomenna on tytöillä musiikkitunti. He ottavat nokkahuilut mukaan ja nuottikirjasta pitää maksaa 1,50. – Sakari ei ole vieläkään kehdannut puhua laitoksella, että tytöt käyvät Public Schoolia. Hän sanoi, että se saa jäädä minun kontolleni.

– Eilen sanoi Sakari, että prof. Waelsch on ryhtynyt toimenpiteisiin hänen toisen vuoden stipendin saamiseksi. Kuulemma 5 sivua perusteluja oli kirjoitettu, siihen sisällytettynä mm. tähänastiset tulokset ym.

– Päivällisen laitto sujui sentään onnellisesti, mutta vaati kielen pitämistä keskellä suuta, ettei pannu taas olisi pyörähtänyt. Tällä kertaa vain lusikka lensi. Hella on niin korkeakin, että on vaikea touhuta, varsinkin nostaa kattiloita ym.

Tyttöjen koulutehtävien parissa meni taas koko iltapäivä, ostosten lisäksi. Illalla olin niin väsynyt, että nukahddin ja heräsin vasta klo 10 pesemaan astiat ja laittamaan kahvia. – Helena oli koulussa maalannut pensselillä "sutimalla" kuvan, jota nimitti "atomipommiksi". Siinä oli vain yhtä väriä, vihreää, koska kuulemma toiset veivät heti punaisen värin. Kuva oli äänestetty parhaaksi ja opettaja vei sen kahden muun kuvan kanssa mukaansa. Siellä käytetään jonkinlaisia plakaattivärejä, ne eivät ole vesivärejä vaan paksumpaa tököttiä. Myös vesivärejä käytetään.

– Inkeri oli tehnyt Festivaaliin himmelin pilleistä. Opettajat näyttivät olevan ihastuneet siihen, koska sitä oli muutamat käyneet ihailemassa. – Korjasin tyttöjen musiikkikirjan yrittämällä neuloa selkään paikkapaikoin kiinni itse kirjaan.

– Sakari on koko illan lukenut innostuksella "Annan nuoruusvuodet" kirjaa. Hän kertoi, ettei Inkeri muistanut sen sisällöstä juuri muuta kuin kaksi asiaa. Sakaria naurattaa kun siinä sanotaan vadelmasta: vattu ja se tuo kuulemma aina mieleen lähes samoin kirjoitettavan sanan.

26.2.63

Nyt on laskiaistiistai. Ilma on kirkas, taivas sininen, tuulee ja on kylmä. Bitterly cold niinkuin radiossa sanottiin. Tänään pitäisi tarjota läskiä ja hernemuhennosta sekä laskiaispullia. Mitään suomalaisten pullien kaltaista en ole täällä vielä nähnyt, mutta ei täällä lähellä olekaan hyviä leipureita. Eilen luin läpi leipurien ilmoituksia puhelinluettelosta. Aika kaukana ovat lähimmätkin, siinä 94-96 katu ja Broadwayn nurkilla. Saksalaisista saa kuulemma vähän ruisleivän kaltaista, se on "pumpernickel-bread" nimellä. Hapantakin leipää saa jostain Baltic-breadin nimellä sanoi Irja Joki. Lupasin mennä joskus hänen kanssaan sitä ostamaan.

– Aamupäivällä luin korrehtuurin uudelleen. Löysin vielä yhden virheen. – Olen kaks aamua nyt odottanut niitä tavaroita. Ei ole kuulunut vaan kaikista sopimuksista huolimatta. – Tavarat tulivat lopulta 10 vailla 12. – Kova selittäminen taas kun ei ollut rahaa kotona ja Sakari maksaa shekillä.

– Sitten aloin purkaa tavaroita. Ensiksi pahvilaatikon missä oli pikkutavarat. Huomasin heti, että kirjoituskoneen kotelo oli vääntynyt auki ja aloin katsoa miten oli itse koneen laita. Se oli myös saanut aika tällin. Tietenkin sitä pakettia oli heitetty miten vain. Koneen tela ei liikkunut kuin vähän ja takaseinä kehystä oli painunut telaan päin ja vääntänyt sivuilta. Rupesin katsomaan vosiko sille mitään tehdä. Yritin irroittaa sen kehyksistä, mutta en saanut sitä kokonaan irti vaan hiukan siten, että se liikkui edestakaisin vain sentin verran. Onneksi kehys on alumiinia. Löin sitä sivuilta mistä se oli vääntynyt ja se oikeni vähän. Sitten iskin ulospäin takareunaa ja sain sen sellaiseen asentoon, ettei se enää ottanut kiinni telaan. Kokeilin pysyykö se paikoillaan kun koneen ruuvaa kiinni kehykseen, ja se näyttää toimivan. Jaa, kyllä täytyy ihan itteänsä kehua, kun on niin(kin) hyvä mekaanikko.

– Menin ostoksille ja hississä postimies (neekeri) sanoi etten varmaan ole täältä kotoisin. Sanoin olevani Suomesta. Hän sanoi, että sielläpäin Euroopassa on kauniita naisia ja Englannissa myös, jossa hän oli ollut sodan aikana.

– Kun tytöt tulivat koulusta alkoi taas kova läksyjen luku. On siinä työtä minullekin. Pitää kääntää sanalliset laskuesimerkit, selvittää sanojen merkitystä, ja miten eri sanat äännetään. Inkerillä oli ollut "spelling test" ja se oli mennyt aika hyvin 35 ja 40% oikein korvakuulolta kirjoitettu. – Tänään olikin aika paljon läksyjä. Helenalle oli koko pitkä kappale luettavana ääneen ja siitä oli sitten kysymyksiä. Siinä tarvitaan jatkuvasti sanakirjoja. Minä olen tavallisesti ns. elävä sanakirja, mutta joskus sanon, että tyttöjen pitää itsekin hakea sanat, niin ne jäävät paremmin mieleen.

Kovassa touhussa meni iltakymmeneen asti, syötiin vain välillä. Samalla kun tytöt tekivät koulutehtäviä minä purin matkalaukuista tavarat. Loppujen lopuksi ei niitä niin paljon ollut kun ne otti esille, ne vain painavat niin mahdottomasti kapsekissa.

– Inkeri toi koulusta opettajalta kyselyn miksi hänellä ei ole ollut valkoista puseroa niinkuin heillä on joinakin päivinä tapana pitää. Lisäksi pitäisi viedä ruokaa tai muuta Suomesta 28 p. ja 1 p. koska niillä on koulussa tunteja, jotka koskevat vieraita maita. Opettaja oli sanonut, että esim. Puerto Ricolaiset tuovat omiaan ja kukin muun maalainen, japanilainen, kiinalainen tms. omiaan. Opettaja pyysi käymään puhumassa Inkerin opetuksesta. – Inkeri luuli, että piti ottaa evästä mukaan ja että he muka menisivät Puerto Ricoon! Haa, mikä ajatus. Ajattelin, ehkä siellä on joku näyttely tms. missä on tavaroita Puerto Ricosta.

– Illalla katselimme Sakarin tavaroita. Sakari tuli myöhään ja oli aika väsynyt. Vaikka minulla oli mielestäni aika puuha etsiä esille kaikki paperit ja pakata Helsingissä, niin ei niistä niin mahdottoman isoa kasaa kertynyt. Sakari luki muutamat HS-leikkeet mitkä olin ottanut mukaan, mm. presidentin uudenvuoden puhe. – Keskustelimme jonkin verran sen johdosta ja siitä, mikä Kekkosessa suomalaisia ärsyttää. Unohdin soittaa rva Mäelle tavaroiden tulosta.

25.2.63

Sakari lähti ennen yhdeksää töihin. Jäin jännityksellä odottamaan milloin tavarat tulevat. 1/2 10 soitti rva Mäki ja kysyi ovatko tavarat jo tulleet. Kun sanoin, etteivät ole, hän lupasi ottaa selvää miksei, vaikka Bostonista oli niin ilmoitettu. Sanoin, että M&M:llä on täällä varasto ja sinne voi soittaa ja numero on puh.luettelossa. Hän lupasi nyt ryhtyä heti toimenpiteisiin asian suhteen.

Pari tuntia myöhemmin soitti joku neitonen M&M:stä ja sanoi, että tavarat tuotaisiin huomenna ja sanoin, että sitten mieluummin heti aamulla. Hän tuntui vähän epäröivältä, mutta minä sanoin vain täsmällisesti, että aamulla. Kyllä jo on tarpeeksi kauan odotettukin. Laskusta sanoin, että lähettäisivät sen sitten ja se maksetaan myöhemmin kun tavarat on tarkastettu ja havaittu että kaikki on tallella. Hyvä on, hän sanoi. Minä kertasin vielä, että siis huomenaamulla ja hän sanoi: yes, OK.

– Postia tuli Sakarille Mercatorista ja helenalle taas 2 kirjettä: Thealta ja Haijelta. Hän se vasta on kirjeiden saaja jos kuka! Onkohan niitä jo 7 kirjettä + 1 kortti, jotka ovat tulleet tänä aikana tänne!

– Luin sikiökorrehtuurin joka tuli. Siihen meni taas pitkälti illalla aikaa. Siinä vasta puuha onkin, kun he ensin kirjoittavat tehtävät suomeksi ja sitten ovat kaikki sanakirjat esillä kun niitä käännetään. Puh, mikä homma. Illalla soitti John Blass ja pyysi heille 9 p. eli ensi viikon lauantaina.

– Sakari kirjoitti kirjettä Lepälle, joka tulee ensi lauantai-sunnuntaiksi tänne. Luin New Yorkin uutisia. – Siellä on joskus oikein hyvää suomea, joskus fingliskaa. Toisinaan kyllä joku sanonta tuntuu tavattoman huvittavalta kuten esim: Ohjelma on parhaasta päästä.

24.2.63

Aamu oli pilvinen mutta puolenpäivän aikaan alkoi sataa räntää. Ei mikään mukava päivä lähteä vieraisille. Kadulla oli pari senttiä sohjoa. Sakarilla ja tytöillä oli pikkukengät. Olin ainoa, jolla oli talvikengät. Muiden jalat kastuivat tietysti perusteellisesti. Tulimme Dyckman st. subway asemalle ja minä lähdin, kuten oli neuvottu, kävelemään takaisinpäin, mutta väärää puolta subwaytä. Kysyimme sitten Hillside Avenuelta eräiltä miehiltä, jotka puuhasivat kahden auton kanssa. Mitäs muuta kuin taas alas ja toiselle puolelle. Siitä oli sitten noin 2-300 m siihen taloon, missä Emilia Vertti asui. Löysimme, mentyämme oikealle lopulta oikean käytävän missä oli Apt. 1 BB. Mitkä sokkelot!

Mutta oven päällä oli Finland House joten paikasta ei voi erehtyä. Meidät toivotettiin sydämellisesti tervetulleiksi ja niinpä heti kotiuduimme lämpimään karjalaiseen ilmapiiriin.

Prof. Osmo Ikola Turusta oli myös siellä ja myöhemmin tuli Irja Järvi, joka tekee lisensiaattityötä Columbia Universityssä. Mutta itse Emilia. Mikä persoonallisuus! Sitä on vaikea kuvata. Hänet täytyy nähdä. Kun hän puhutteelee miehiä, tahallaan shokeeraavasti ja samalla veikeän ilkikurisesti, kun hän ravistaa cocktailia päänsä päällä ja keikuttelee tanssin tahdissa varsin nuorekkaasti lanteitaan – hän on kerrassaan valloittava omalla aivan erikoisella tavallaan – totisesti. Hänestä on varmaan hauska nähdä suomalaiset, jäykähköt miehet hämmentyneinä ja lähes vaivautuneina – ja saada taas kaikki vapautuneesti nauramaan. Karjalaista alkuperää amerikkalaisissa kehyksissä – ja ihan mainio yhdistelmä.

Lähdimme noin klo 6 kotiinpäin. Huomasimme kaikki asuvamme hyvin lähekkäin Columbia Universityn luona ja oli sama matka. – Vaihdoin osoitteita Irja Järven kanssa ja lupasimme ottaa yhteyttä seuraavalla viikolla. [Pienellä rivien välissä:] Saimme 2 kpl New Yorkin uutisia jotka illalla luimme. Kotiin tultuamme alkoi Inkeri kirjoittaa "ainetta" Our First President ja Washingtonin sijasta kirjoittikin Ståhlbergista. Mitäköhän koulussa siitä sanotaan.

– Meillä on lähes jokaisella jonkinlaista vikaa. Helena on tänään aivastellut vallan tavattomasti. Huomenna Sakari menee hiukan aikaisemmin huomenna töihin.

(P.S. Kun tulimme kotiin Vertiltä Sakari sylkäisi ja hammas lensi saman tien kadulle tai pihamaalle, sillä olimme melkein kotona. Seurasi kova etsiminen ja Helena löysikin hampaan lopulta. Kotona se pestiin ja putsattiin ja Sakari pani sen taas paikalleen.)

Emilia Vertti soitti vielä illalla ja sanoi olevansa pahoillaan kun emme muistaneet kirjoittaa korttia Wasz-Herbertille. Lupasimme pitää asian mielessä.

18.2.63

Aamupäivä kului siivouksen ja ainaisen pyykinpesun kimpussa. – Tyttöjä tuli aamiaiselta hakemaan pieni "mustikka", joka on ilmeisesti mulatti, koska se on hiukan enemmän kellanruskea kuin musta.

– Tuli kirje Finlandia Foundationista, ja samalla kutsu Gala-päivällisille "Sibelius Scholarship Fundin" merkeissä. Laskin, että se tulee maksamaan 81,25 Suomenmk (25 $) + lisäksi tietysti taksit, kampaukset yms. Kunpa edes tavarat tulisivat, niin olisi jotain päälle pantavaa, jos sinne mentäisi.

– Soitin taas Finnlinesiin. Ei mitään uutta. On se kumma, etteivät Bostonista ilmoita mitään. Olisi hyvä tietää edes jotain.

– Iltapäivällä kävin hiukan ostoksilla ja rupesin sitten lukemaan haemopoieesityötä. Kun tytöt tulivat kotiin keskeytyi lukeminen joksikin aikaa kunnes läksyt oli luettu. Sitten tytöt menivät vähäksi aikaa ulos. – Helena on jatkuvasti niin kalpean ja väsyneen näköinen, etten tiedä mitä hänelle tekisi.

Sakarin tultua kotiin pohdimme taas matkatavara-asiaa. Sakari kirjoitti kirjeen Boston Shippingiin Mr. Costello’lle ja kysyy erinäisiä kysymyksiä. Kyllä nyt edes jotain tietoja pitää saada.

– Kirjoitin kirjeitä Leenalle ja Heikille. Ei siitä oikein hyvää tullut, ei ollut vetoa oikein todella. Sakari laski tuloksiansa, kello on jo yli 1.