Category Archives: viestintä

7.4.63

Palmusunnuntai. Aamulla oli pilvistä, mutta iltaan mennessä selkeni ilma tavattoman kirkkaaksi. Tyttöjä tuli hakemaan ulos puolisaksalais-neekeri Katherine + pikkuveli. Tytöt olivatkin ulkona koko aamupäivän ja osan iltapäivääkin.

 – Sakari katseli Aivo I ja sen viitteitä, minä kirjoitin Mercatorin kirjeen konseptin. Kello 4 menimme ins. Antti ja rva Ester Hietalan kotiin vastapäiseen taloon. Heillä on A-huoneisto joka on keskellä sivua ja kaikki ikkunat ja parveke länteen päin. Strömbergit tulivat myös. Tytöt saivat katsella televisiota toisessa huoneessa, me keskustelimme olohuoneessa. Oli oikein vilkasta keskustelua. Kävi ilmi, että Strömbergit tunsivat Rautaset ja olivat kuten mekin hiukan samaa mieltä Rautasen mahdollisesta kuolemansyystä. Samaten myös pariskunnan keskinäisistä suhteista.

 – Puhuimme Linnan kirjoista, kansalaissodasta sekä arvostelimme missä määrin Linna on kertonut tosiasioita ja missä käyttänyt kirjallista vapautta kertoa asiat kärjistetysti ja liioitellen. – Puheista sai hyvän käsityksen myös muista amerikansuomalaisten riennoista, intriigeistä ja asenteista eri asioihin. Amerikansuomalaisten avustustoiminta sodan jälkeen tuli myös selvitetyksi ja kveekarien osuus avustustoiminnassa ”Help Finland” keräyksessä. – Finlandia Foundation ja sen toiminta eri puolilla USA:ta oli myös aiheena. – Kekkosen vierailun aiheuttama prenikkasade samoin puitiin.

Keskustelu oli koko ajan vilkasta ja täkäläisten harrastukset tulivat hyvin esille. Lopuksi puhuttiin Suomen nykyisistä oloista ja sosiaalisesta huollosta siellä. Rva Hietalaa varsinkin tuntui kiinnostavan lastenkodit ja lasten asema sekä vanhukset ja heidän eläkkeensä.

 – Aika kului kuin siivillä ja oli jo 8 kun lähdimme kotiinpäin. – On kirkas kuutamo ja kuulakas ilma muutenkin. Kaikki kaupungin valot välkkyvät ja kaukaisetkin ”punaiset tähdet” näkyvät selvästi välkytellen vuoron perään. Kaukaisimmat taitavat olla Brooklynissä asti.

24.3.63‎

Tytöt olivat ulkona suurimman osan päivää.‭ ‬Helena kirjoitti kirjeen Leena Valanteelle ja mummolle kuten Inkerikin.‭ ‬-‭ ‬Sakari kirjoitti Kaleville.‭ ‬-‭ ‬Sakari sai Pohjantähden loppuun ja keskustelimme sen taiteellisesta eli kirjallisesta arvosta ja arvostelimme sen heikkouksia.‭ ‬Itse aloitin kolmatta osaa.

-‎ Ä‏idin kirjeeseen pitäisi vielä kirjoittaa Mona Lisasta,‭ ‬kun unohtui sen kertominen.‭ ‬-‭ ‬Muu päivä menikin kaikenlaisissa järjestelypuuhissa ja paperien seulomisessa.‭ ‬Kudoin myös hiukan ja tietysti luin Pohjantähti‭ ‬3:sta.‭ ‬Sakari kirjoitti kirjeitä:‭ ‬Kaleville,‭ ‬Helmerille.

22.3.63

Kävin aamulla P.S.125:ssä, mutta lääkäri ei ollutkaan tullut, joten palasin takaisin. Uusi yritys tyttöjen heath [sic] examinationille viikon kuluttua. – Sakari meni työhön ensi kertaa sairastumisen jälkeen. Kaikki olivat kovasti vielä kehoittaneet häntä menemään takaisin kotiin lepäämään.

– Kun olin siellä koulun health officessa, siellä oli kolme tätiä lapsineen samaan aikaan, ilmeisesti menossa hammaslääkärille. Kaikki puhuivat espanjaa ja kädetkin puhuivat mukana.

Pesin tukkani ja odotellessani sen kuivumista kirjoitin pitkän kirjeen äidille. Kun nyt vain postilakko Suomessa pian loppuisi, että hän saisi sen myös.

Tyttöjen tultua koulusta lähdimme käymään Dalton-Schoolissa. Saimme odottaa jonkun aikaa kun rva vice-president (Effords?) näytti koulua joillekin toisille. Kun puhuin hänen kanssaan ja tytöt oli pantu piirtämään siksi aikaa, ei Helena malttanut olla kuuntelematta, ja kun hän kuuli puhuttavan luokasta mitä hän nyt käy ja mille hänet mahdollisesti pannaan hän tuli sisään selittämään, että siellä missä hän nyt käy on liian helppoa. – Se ei oikein tehnyt hyvää vaikutusta, kun hän tuli keskeyttämään meidän puheemme.

– Sitten tulimme takaisin ja tytöt piirsivät loppuun piirroksensa ja antoivat ne nus:lle [?]. Sanoimme näkemiin ja lähdimme. Mahtaako tulla mitään koko kouluun pääsystä kun se olisi vain vuodeksi. Tuntuu kuin ei välitettäisi sellaisista tapauksista, koska he haluavat jonkinlaista jatkuvuutta työhönsä.

– Koulusta menimme Northern Gifts -shopiin ostamaan New Yorkin uutisia ja ostimme Suomen Kuvalehden samantien. Se oli helmikuun 23 p numero. Sitä oli hauska lukea, vaikka jotkut päiväkohtaiset osiot "jyvissä ja akanoissa" olivat sellaisia ettei niistä päässyt jyvälle kun ei ole seurannut tapahtumia Suomessa.

Ilta kului lukutouhuissa. Inkeri teki tehtäviään ja hänen piti kirjoittaa miten hän tuli tänne Amerikkaan. Sakari sanoi, että kirjoita että tulin rahtilaivalla: Its name was Finnpulp. Helena korjasi: Her name… – Minä nauroin ja Sakari irvisti Helenalle. Niinpä niin, pian tässä saa huomata munan kanaa viisaammaksi.

– Tänään on ollut kirkas ja tuulinen päivä. Tuuli oli aika kylmä. Kun joutui odottaamaan bussia, ihan värisytti. Inkeri hyppelikin lämpimikseen kuin pääsiäisjänis.

Luin loppuun kirjan: Sellainen oli Karjala. Helena sai kirjeen Leenalta. Se oli postitettu Pariisista. Kyllä vain Suomestakin saa kirjeen menemään kun on viksu. Se olikin mainio kirje. Leena kirjoittaa oikein hauskasti ja humoristisesti. Sakari oli saanut laitokselle "Tyrvään Sanomia" kolme kappaletta. – New Yorkin uutisissa oli taas muutamia mukavia kohtia. – Sen mukaan lakko yhä jatkuu Suomessa, mutta yleinen virkamieslakko saatiin estetyksi.

6.3.63

Kirjoitin puhtaaksi Sakarin veroilmoituksen ja siihen meni aikaa noin 4 tuntia. Sitten kirjoitin Irjalle ja Päiviölle kirjeen. Vein kirjeen postiin. Ilta meni lasten tehtävien parissa. Helenan piti kirjoittaa kirje koulutyönä, eikä siitä ollut tulla mitään. Helena on taas kovin väsynyt ja nuhaakin on uudelleen. Minusta tuntuu, että sitä on pesiytynyt johonkin nenän onteloon, koska hän sanoi, että nenänjuuren ja silmän kohdalla on kipeä paikka, joka tuli vielä kipeämmäksi, kun joku poika löi häntä erehdyksessä lakilla [?]. Lisäksi on vain toinen sierain tukossa. Kunpa hän pian pääsisi siitä nuhasta, se näyttää aika lailla väsyttävän.

Ostin New York Postin, joka oli 96 sivuinen. Suurin osa on ilmoituksia ja vain jonkin verran uutisia välissä. Tänään tuli vihdoin liver-työ postissa. Kyllä se oli kestänyt kauan. Täytyy ryhtyä sitä lukemaan ihan heti. Se oli lähetetty Suomesta 26.1.63. Siis melko kauan viipynyt matkalla. Illalla myöhemmin järjestelimme papereita omiin yhteyksiinsä.

21.2.63

Sakari meni aamulla laitokselle, mutta tuli aamiaiselle ja lähdimme sitten konsulaattiin. Ennen sitä soitin rva Mäelle ja kysyin kuuluiko uutta. He eivät olleet kuulleet muuta kuin mitä eilen sanottiin.

– Konsulaatissa puhuimme hra Matti Hagmanin kanssa, jolle selitimme koko jutun. Hän kysyi ihan ensiksi olimmeko olleet yhteydessä hra Jutilaan, joka on Finnlinesin edustaja täällä. Sanoin, ettemme tietäneet hänen olemassaolostaan mitään, mutta olimme useaan kertaan olleet Boise-Griffiniin.

Hänellä kuulemma piti olla toimistonsa juuri siellä. Hagman soitti hänelle ja kuuli, ettei hänelle ollut puhuttu asiasta mitään, mutta hän alkoi heti ottaa selvää asioista. Kuulimme myös, että kapt. Poutanen oli lähettänyt M & M Transport Co:n vastaanottokuitin Halifaxista, ja sen mukaan lähdettiin hakemaan tavaroita. Meille luvattiin ilmoittaa iltapäivän kuluessa tai viimeistään maanantaina, koska nyt olisi pitkä Holiday, koska Washingtonin syntymäpäivä sattui perjantaiksi.

Lähdimme kotiin maanalaisella taas. Se on kyllä paikka missä näyttää olevan koko maailma edustettuna idästä länteen mitä tulee rotuihin ja kieliin. Kaikkea näkee ja kuulee. Meitä huvitti kun siellä oli eräs mies, joka oli niin Matti Bergströmin näköinen, että olisi voinut olla veli. Hiukan karkeammat piirtet vain, ihankuin karikatyyri, missä leukojen vahvuutta oli lisätty.

Tulin kotiin hiukan jälkeen 3 ja Helena odotti alhaalla. Kun tulimme ylös hissillä oli Inkeri siellä. Joimme kaikki kuumaa kaakaota, sillä ulkona oli kylmä (10 F[-astetta]) ja kova viima. Tytöt tekivät sitten koulutehtäviään. 1/2 5 soitti rva Mäki ja kysyi ovatko tavarat tulleet. Hänelle oli Bostonista ilmoitetu, että ne on tänään luovutettu meille, muka. Ei ole tullut, vastasin.

– Luulen, että ne oli vasta lähetetty Bostonista, mutta ovat perillä vasta myöhemmin, ehkä lauantaina. Ne tietysti tahtoivat Bostonista antaa paremman kuvan tilanteesta. No hyvä kuitenkin, että tavarat ovat löytyneet.

– Keskikaupunki tuntuu paljon mukavammalta paikalta mitä tulee siellä liikkuviin ihmisiin. Tämä paikkaunta missä asumme onkin köyhää seutua. Keskikaupungilla ei ollut kuin noin 20% värillisiä, täällä niitä näkee ainakin 50%. Kadutkin olivat siistimpiä tietenkin ja kaupat ihan toista luokkaa. Siellä oli "music shop" jossa katselimme +99,95 televisiota (portable). Se ei ollut kallis n. 32 500 mk. mutta pienikokoinen kylläkin.

– Me olemme ilmeisesti aika korkealla paikalla täällä, koska melkein aina tuntuu tuulevan, ja kovaa. Keskikaupungilla ei tuullut lainkaan niin kylmästi ja navakasti. Ehkä ne korkeat rakennuksetkin vähän estävät, mutta luulisi, jos tuuli pääsee suoraan pitkin katua, että se tuntuisi yhtä voimakkaalta kuin muuallakin.

– Sakari meni takaisin laitokselle kun tulimme konsulaatista. Hän ei kuitenkaan ollut kovin myöhään. – Illalla väsytti ja päivällisen jälkeen otimme nokoset. Heräsin siihen, että selkääni kylmäsi ja nousin laittamaan itselleni kuumaa juotavaa. Samalla tytötkin menivät levolle. Sitten aloin lukea U.S. News’iä ja 1/2 12 menin herättämään Sakarin nukkumaan.

Kirje Päiviöltä ja Ojalta.

13.2.63

Tänään tunnen oloni aika kurjaksi. Pahimman sortin vilustuminen vaivaa. Kurkkua kirvelee ja nenä on tukossa, pää on paksu kuin lanttu. Yölläkin heräsin pahaan oloon muutaman kerran.

– Ilman on kirkas ja pakkasta on muutama aste. Aamulla tuli hieman lunta. Lapset menivät innokkaasti kouluun. Heille koulu merkitsee järjestettyä elämää. – Inkeri sai mukaansa Helsinkiä käsittelevän kirjan. Siinä on luokalle paljon katsomista.

– Ulkona tuulee aika lailla koska nurkissa vinkuu. – Pesin taas jonkin verran pyykkiä ja järjestin osan konepesua varten. En kuitenkaan jaksanut mennä pesemään. Kävin ostoksilla Co-opissa.

– Tytöt tulivat kotiin ja joukko erikokoisia värillisiä naamoja oli mukana selittämässä, että Helenalla pitäisi huomenna olla valkoinen pusero. En oikein ymmärrä tätä pukeutumistouhua, tänään piti Inkerillä taas olla. Jotain kummia kerhontapaisia varten kuulemma.

Tytöt tekivät koulutehtäviä. Laskut menivät helposti, mutta englanninkielen tehtävissä piti auttaa. Seassa on monia minulle outoja sanoja, lintujen nimiä ym. Sanakirjat ovat ahkerassa käytössä. Englanninkielen fonetiikka on ihan erilainen kuin kansainvälinen, joten sekin tuotti vaikeuksia.

Sakari soitti ja sanoi tulevansa myöhemmin syömään. Kello oli jo yhdeksän ja panin tytöt nukkumaan. Sakari soitti uudelleen ja sanoi, että laboratoriossa oli vedenpaisumus ja hän oli ollut kuivaamassa lattioita.

– Vähän sen jälkeen soitti tri Woelchin [?] sihteeri ja kysyi Sakaria. Hän sanoi, että televisiossa oi joku esitys joka tuli toistamiseen. – En oikein ymmärtänyt olisiko hän kysynyt meitä katsomaan vai mitä. Hän puhui välillä niin hiljaa, tai olivatko korvani sitten niin lukossa nuhan tähden, mutta en osannut oikein sanoa siihen paljon mitään. En kuitenkaan olisi voinut mennä katsomaan mitään esitystä, kun ei Sakari ole tullut ja lapsia ei voisi yksin jättää. Sakari saa selittää asian hänelle huomenna. Tai halusiko hän vain ilmoittaa, että se esitys on nyt uudelleen.

6.2.63

Sakarilla oli aamulla niska kipeä. Luultavasti hänellä on liian matala tyyny. Vaihdoin Inkerin ja oman sänkyni. Pieni makuuhuone tuli kyllä ahtaaksi mutta eihän siellä oleskella päivisin. Lähetämme tyttöjen selostukset musossa käynnistä opettajille ja yritämme vaihtaa Inkerin lakkarasian. Käymme katsomassa Woolworthin kauppaa samalla, ja käymme myös postissa.

– Näin teimme, mutta ei sitä Inkerin rasiaa saatu vaihdetuksi, niinkuin vähän jo arvelinkin. Woolworthilla oli kaikenlaista kamaa samoinkuin Lontoossa. Ostimme tytöille tukkasoljet ja vanteen. Kävelimme sitten postin kautta kotiin. Samalla teimme pikkuostokset co-op’ista alakerrassa.

Syötyämme olimme oikein väsyneitä. Helena nukahti taas joksikin aikaa. Tänään oli oikein lämmintä, n. 10 C-[astetta] ja lumet sulivat kaduilta. Märkää ja likaista kaikkialla. Paksut kengät alkavat olla liian kuumat. Kunpa pian tavarat tulisivat.

– Iltapäivällä aioin yrittää uuniin tulta taas, että saisi paistetuksi ne syväjäädytetyt piirakat mitkä ovat odottaneet syömistä. Ei tulosta ensi kerralla. Yritin uudestaan – ei taaskaan. Suljin hanan ja käännyin pois. Silloin kuului uunista aika pamaus kun sinne jäänyt kaasu paukahti. Pölyt uunin alta pöllähtivät ja kaksi eksynyttä spagetinpalaa vieri pelästyneinä esiin.

Soitin talon toimistoon. He lupasivat tulla seuraavana päivänä katsomaan. Kun kuljin vähän ajan kuluttua keittiön läpi tuntui kaasun hajua. Haistelin ja haistelin jonkin aikaa ja sitten soitin toimistoon. He lähettivät heti miehen katsomaan.

N.s. ikuinen liekki oli puhaltunut sammuksiin ja aivan oikein uunin kaasuputket olivat roskaa täynnä ja tukossa. Sitten uunia säädettiin uudelleen. Mies näytti miten se toimi. Hän luuli meitä saksalaisiksi. Lähtiessään hän puhui muutaman sanan saksaakin ja sanoi "good luck". Se taitaa olla tavallinen täkäläinen toivotus.

Sitten panin uunin lämpiämään ja paistoin ne pakastetut piirakat. Hyviä niistä tuli, vaikka niissä oli niin paljon mansikkahilloa sisällä, että se oli Inkerin mielestä liian makeaa.

– Saimme kirjeet mummolta ja Helena Leena Valanteelta. Eilen tuli Vuokko ja Pekka Eräjäältä hänelle kirje.

– Illalla on niin kuuma nyt taas, että väsyttää kovin. En ihmettele enää lainkaan amerikkalaisten ihastusta kylmiin ja jääjuomiin. Täällä lämmitetään niin, että on suorastaan tukalaa. Se vie kaiken tarmon varpaiden tasolle.

– Radiosta tulee jatkuvasti kaikenlaista mainosta ym. musiikkia ja uutisia sekä säätiedoituksia. Taitaa olla menossa sama nauha ainakin aina puoli päivää kerrallaan. – Kirjoitin kirjeen Päiviölle ja Irjalle.

30.1.63

Kun heräsimme olimme juuri tulossa Bostonin satamaan. Kaksi hinaajaa lähti meitä vetämään ja alitimme kaksikerroksisen hyvin korkealla olevan sillan, missä oli vilkas liikenne. Tulimme kapeaan satama-altaaseen, jossa oli edessä vanhan "siirtolaislaivan" Mayflowerin kaksoiskappale Mayflower II. Puusta tehty korkea päästä ja edestä koreaksi maalattu laiva.

– Tulli ym. muodollisuudet menivät meidän kohdaltamme nopeasti. Sakari oli lähettänyt tiedonannon, jonka mukaan piti soittaa. Kapteeni tuli kanssamme satamaan erääseen verstaaseen soittamaan. Koetimme 1 1/2 melkein 2 t. päästä perille eri teitä, eikä siitä tullut mitään. Puhelinnumero oli väärin ja "operator" ilmeisesti tyhmä.

Tulimme vihdoin laivaan takaisin ja päätin lähteä junalla klo 1/2 4. Joimme kahvit ja minulle tarjottiin mesimarjaliköörit. Konepäällikkö ja "försti" (1 perämies) päivittelivät vielä edellistä iltaa ja naureskelivat konepäällikön tuolinukkumisille. Lähdimme kuitenkin [?] taksille III perämies lupasi tulla kantajaksi. Ennen sitä vielä soitimme Sakarille koska kapteeni löysi omasta muistikirjastaan oikean numeron sattumalta. Alkuosa puhelinnumerosta piti olla L08 eikä 208 kuten saamassani tiedossa.

– Sakari käski lähteä lentokoneella niin olisimme nopeammin perillä, eli jo tunnin kuluttua ja lupasi tulla vastaan lentokentälle. – Lähdimme siis taksilla lentokentälle, ilman perämiehen avustusta, koska siellä on hyvä kantaja service. Tulimme perille ja puoli tuntia ennen lähtöä ilmoitettiin, että kone ei lennä, koska New Yorkissa on sumua! Lippuja muuten ei tarvitse ostaa etukäteen, vaan matka maksetaan vasta koneessa, ihan niinkuin Suomessa bussimatkoilla.

– No niin, mikä nyt eteen. Yritin soittaa "shipping managerille", että hän ilmoittaisi edelleen, että lähdenkin junalle, mutta puhelu katkesi kesken. Sitten menin lentoyhtiön emännän puheille ja kerroin että minun pitäisi soittaa, ettei kone lennä ja kysyä jatkoneuvoa. Hän otti puhelun Sakarille, onneksi ei edes maksanut mitään. Sovimme, etten lähde toiselle kentälle vaan junalle kiireesti ehtiäkseni klo 6 junaan (sen lähtöajan sain tietää shipping-agentilta). Äkkiä taas tavarat kärryiltä ulos ja taksiin ja sitten samaa tietä takaisinpäin ja asemalle. Kuljimme pitkässä tunnelissa autolla ilmeisesti joen alitse.

Kun tulimme asemalle alkoi sataa. Kantajia ei ollut koko asemalla kuin 2 ja molemmat hommissa. Mikä siinä, taas työnjako. Yksi tytöistä vahti toisessa päässä kapsekkeja, toinen ja minä kannoimme sisään ja sitten minä hain loput ja toisen tytön. Helena alkoi kovasti väsyä ja oli vähällä ruveta vollottamaan täyttä päätä. Ostin limut ja pari lehteä tytöille ja sitten odotimme junaa. Se tuli vasta silloin laiturille kun piti jo lähteä.

Kaikkialla oli kova tungos kun useat olivat joutuneet lentoperuutusten tähden lähtemään junalla. Lentoyhtiöstä käytiin kyllä asemalla ilmoittamassa, että kenttä on selvä taas, mutta useimmat olivat jo ostaneet liput. Kapsekkejani junaan tarjoutui auttamaan eräs opiskelija. Kyllä hän mahtoi ihmetellä niiden painoa. Kun pääsimme sisään, ei kestänyt kuin tovin niin juna lähti. Se oli myöhässä jo lähdössä ja myöhästyi jatkuvasti, joten olimme perillä vasta yli tunnin määräajasta myöhässä eli noin 1/2 12.

– Sakari oli vastassa. Odotimme kauan taksia ja lopulta lähdimme kadun tasolle ja saimmekin heti kiinni yhden. – Perille tulimme melko pian. Rakennus oli korkea ja hissillä ajoimme ylös. Hissi kulki hyvin nopeasti ja aivan tasaisesti, ilman nykäyksiä tai äkkipysäyksiä. Huoneisto tuntui aika mukavalta jo heti alkuun.. Joimme teetä ja lapset menivät nukkumaan. (Junassa ostimme vain appelsiinimehua ja lapsille voileivät). Sakari oli ostanut pullon shamppanjaa, jota joimme. Sitten otimme päälle hiukan wiskiä. Minä panin wiskiin soodavettä, mutta Sakari ei. Jonkun ajan kuluttua hän voi huonosti. Taisi olla paha yhdistelmä shamppanja + täkäläinen wiski.