10.3.63

Vatsa tuntuu jollain tavoin aralta tänään. Koetin syödä varovasti. – Lähdin kello yhden aikaan tyttöjen kanssa taas luonnonhistorialliseen museoon että he voisivat siitä kirjoittaa kouluun. – Aloitin tällä kertaa 4:stä kerroksesta. Siellä oli esihistoriallisia eläimiä kuten dino- ja brontosauruksia sekä niiden "sukupuu". Katselimme niitä mielenkiinnolla ja tytöt kirjoittivat muistiin kaikenlaisia tietoja jalanjäljistä ja askelväleistä muumioina löydettyihin jäännöksiin sekä mitä oli reproduktioina löytöjen perusteella saatu niiden ulkomuodosta selville. Jouduin koko ajan puhumaan ja selittämään sekä kääntämään.

Kun olimme pari tuntia kulkeneet rupesi minua jo kovin väsyttämään. Istuin välillä penkeillä, kun tytöt kirjoittivat linnuista. Helena ei enää jaksanut kirjoittaa, mutta Inkeri katsoi innokkaasti jokaisen lintuyhdyskunnan ja asuma-aluetyypin. Olin kantanut tyttöjen takkeja koko ajan ja minun käsivarteni ihan puutuivat. Suuta kuivi jo paljo puhuminen.

Tällä kertaa jätimme kaikki intiaanit ja imettäväiseläimet katsomatta. – Tytöt olisivat halunneet ostaa jotain museon kaupasta, mutta minusta kaikki kunnollisen tapaiset esineet olivat niin kalliita ja halvat taas turhanpäiväisiä paitsi erilaiset selvittävät kirjaset, jotka minusta olivat aika hauskoja, mutta tytöt eivät niistä välittäneet. Päätimme, ettei tällä kertaa osteta mitään. Tytöt olisivat halunneet mm. siamilaiskissaperheen, 3 esinettä, posliinisia tai vastaavat merileijonat eri asennoisa.

– Kyllä me vielä varmaan useankin kerran käymme siinä museossa ja planetarium on vielä katsomatta ja kalaosasto, joka oli uudelleenjärjestelyn alaisena. – Tuuli kovasti kun tulimme kotiin. Minä olin aika uupunut. Ensin joimme kahvit ja minä lepäsin, ennen kuin jaksoin laittaa päivällistä. Päivällisen jälkeen menin lepäämään ja nukuin pari tuntia. Sittenkin vielä väsyttää.

Sakari on koko päivän ollut nenä kiinni Linnan "Pohjantähden" ensimmäisessä osassa ja hän lukee sieltä aina "valittuja" paloja. Kummallista kuvakieltä vai mitä lie tehokeinoja keksiä sellaisia hävyttömiä nimityksiä ym. Siellä niitä kuulemma vilisee samoin kuin kirouksia. – Kyllä taas jäivät hemopoieesityön lukemiset tältä erää, kunnes tuo kirja on luettu.

Olisi myös koko joukko kirjeitä, joita pitäisi välttämättä kirjoittaa. Täytyy kai laittaa valmiiksi jonkinlaiset raakaluonnokset, että tulisi jotain tehdyksi.

– Muistui mieleen vielä eilisillasta, että prof Austerlitz tunsi Kalevin väitöskirjan. Häntä oli pyydetty kääntämään se tai selostamaan, ja kun se ei ollut sisältänyt sellaista antropologista tekstiä kun oli arveltu, oli Austerlitz saanut pitää kirjan, ja hän oli sen luettuaan pitänyt sitä mielenkiintoisena tutkimuksena. – Täällä siis tunentaan Kalevin työ aina Amerikassa asti.

Samaten Sakarin veljistä Helmerin tunsi Tellervo Karila, jonka laulunopettajana Helmeri oli Turussa. – Kumma miten paljon ihmisiä Austerlitzit tuntevat. Tai oikeastaan ei kumma, sillä ainakin varmaan Suomessa he tuntevat lähes kaikki, jotka jollain tavoin liittyvät yliopistoon tai mahdollisesti musiikkipiireihinkin.

– Täällä kumma kyllä kävi ilmi, että Austerlitz on tavannut prof Paschkiksen. Hän kertoi, että prof. Paschkiksen rouva ja tytär kuolivat ihan peräkkäin ja tytär oli naimisissa japanilaisen kanssa. Tämä osaltaan selittää prof. P:n kiinnostuksen sotaprobleemeihin. – Tietenkin Austerlitz tunsi prof. Ikolan, mutta ilmeisesti ei Irja Järveä jonka tapasimme Vertin luona.

– Rouva Blass lupasi käydä kanssani joskus katsomassa kauppoja downtownissa ja selittää, mitkä ovat hyviä, mitkä ei. Kuulemma on sellaisia missä on hyvää tavaraa ja sopivat hinnat ja taas sellaisia, missä tavara ei ole hyvää, mutta hinnat silti korkeat. Tietysti on vaikea löytää oikeat ostospaikat, ja jos itse joutuu hakemaan se vie valtavasti aikaa.

Turusta ovat täällä Suojasetkin. Ne varmaan Kalevi tuntee, kun Suojanen on sosiologi. Emiliakin puhui heistä.

9.3.63

Tänä aamuna Sakari meni joksikin aikaa töihin. Olin kylvyssä ja sitten siivosimme tyttöjen kanssa pahimmat pölyt pois. – Emilia Vertti soitti ja rupattelimme jonkin aikaa. Hän kertoi näyttelystä, suomalaista käsityötä, Oili Mäki, joka on huomenna viimeistä päivää auki Museum of Contemporary Crafts’issa. 29W53Str ja Museum of Modern Artsin vieressä. Pitäisiköhän sinne mennä huomenna. Kohta olemme jo erikoistuneet viimeisenä päivänä näyttelyssä käymiseen. Mona Lisa’akin olimme viimeisenä näyttelypäivänä katsomassa.

– Lapset menivät iltapäivällä ulos. Siellä on pilvistä mutta lämmintä n. 50 [astetta] F (8-10 C[astetta]) – Oikeastaan pitäisi kirjoittaa kirjeitä ja laatia lista kaikista lähiaikoina pikaisesti toimitettavista asioista. Niitä on legio.

– Paschkiksen nojatuolin päälliset veisaavat viimeisiä kveekarillisia virsiänsä. Täytyy nopeaan saada niihin tyynyihin ensin plastik-kuori ja sitten kangas. Sisus on pelkkää kumisienipurua ja varisee lattiallekin kovasti. Muutkin ompelutyöt odottavat. Ensin pitäisi saada se ompelukone. Menen kyllä ensi viikolla katselemaan niitä.

– Illalla menimme Blassille. Veimme äänilevyn heille. Kävimme laitoksen kautta, missä Sakarilla oli freeze-drying menossa. Se piti pysäyttää. Otimme sitten taksin Blasseille. Vähän myöhemmin tulivat Austerlitzit sinne myös. Rva on Rolf Nevanlinnan tytär. – Puhuimme sekä suomea että englantia. Prof Austerllitz osoittautui erittäin vilkkaaksi ja hauskaksi seuraihmiseksi, joka osaa tavattoman monta kieltä. Todellinen kielinero.

– John Blass on kova puhumaan ja kyselemään. Puhuttiin kouluasioista ja koulutuksen mahdollisuuksista eri maissa. – Kun lähdimme kotiin tulivat Blassit saattamaan maanalaisen asemalle. Austerlitzit asuvat tässä ihan lähellä 120 katu, Teacher’s College bookstoren talossa. – He pyysivät sisälle käymään. Kävimme siellä ja lainasimme pari kirjaa, suomenkielistä. Istuimme pienen aikaa. Heilla on aika suuri huoneusto, kolme makuuhuonetta ainakin ja iso olohuone + työhuone sekä tilava keittiö.

– Nukkumaan mentyämme minulle tuli huono olo, en voinut nukkua ja vuorotellen tuli vilu ja hiki ja oli kuin kylmä vanne pallean kohdalla. Panin villanutun päälle ja jonkun ajan kuluttua nukahdin vaikka vällillä olikin liian kuuma. Mahdoinko syödä jotain epäsopivaa, vai oliko se kuiviltaan nautitun viskin syy.

8.3.63

Aamupäivä ja osa iltapäivää kului liver- ja hammastyön uudelleenlukemiseen. Sitten kirjoitin kirjeen Matille ja Pirkolle. Kävin katsomassa olisiko postia. Siellä oli vain Paschkikselle: "National conference of Friends on race relations". Ei taaskaan mitään meille. – Täytin tyttöjen Health kortit ja lähetin kouluun. Sanoin, että jos on kysyttävää pitäisi ilmoittaa tai soittaa minulle. Sekä Helenalle että Inkerillä on parasta aikaa paksu nuha. Se kiusaa Helenaa jonkin verran ja Inkerikin oli siitä äkäinen.

– Käyn postissa kysymässä paljonko kirje liver+hammas tulee maksamaa ja vien Matille ja Pirkolle kirjoitetun kirjeen samalla postiin. – Sakari kertoi, että Bincos oli kuultuaan tyttöjen olevan public schoolissa, taas soittanut erääseen kouluun, minne minun pitäisi mennä puhumaan ensi viikolla. Sinne on kuulemma tunnin matka. Missä päin se mahtaa olla. Pitäisikö sittenkin mennä konsulaattiin puhumaan.

– Luimme vielä Sakarin kanssa "liver"työn ja hammastyön korjaukset. Huomenna se lähetetään.

7.3.63

Tavallisten kotipuuhien jälkeen aloin lukea "liver"-työtä. Siinä ei ollut paljon virheitä. Mutta se pitää vielä lukea kertaalleen. – Tänään on kirkasta ja kaunista. Eilinen kova sade hävitti osan ilmassa leijuvasta savusta ja pölystä ja aamulla näkyi New Jerseyn puoli tavallistakin kirkkaampana. Talojen värinkin saattoi erottaa jopa kauempana olevistakin rakennuksista.

Koulusta tultua tytöt olivat hiukan ulkona. Sitten oli taas melkoisesti kotitehtäviä. – Sakari oli saanut hammastyön.

6.3.63

Kirjoitin puhtaaksi Sakarin veroilmoituksen ja siihen meni aikaa noin 4 tuntia. Sitten kirjoitin Irjalle ja Päiviölle kirjeen. Vein kirjeen postiin. Ilta meni lasten tehtävien parissa. Helenan piti kirjoittaa kirje koulutyönä, eikä siitä ollut tulla mitään. Helena on taas kovin väsynyt ja nuhaakin on uudelleen. Minusta tuntuu, että sitä on pesiytynyt johonkin nenän onteloon, koska hän sanoi, että nenänjuuren ja silmän kohdalla on kipeä paikka, joka tuli vielä kipeämmäksi, kun joku poika löi häntä erehdyksessä lakilla [?]. Lisäksi on vain toinen sierain tukossa. Kunpa hän pian pääsisi siitä nuhasta, se näyttää aika lailla väsyttävän.

Ostin New York Postin, joka oli 96 sivuinen. Suurin osa on ilmoituksia ja vain jonkin verran uutisia välissä. Tänään tuli vihdoin liver-työ postissa. Kyllä se oli kestänyt kauan. Täytyy ryhtyä sitä lukemaan ihan heti. Se oli lähetetty Suomesta 26.1.63. Siis melko kauan viipynyt matkalla. Illalla myöhemmin järjestelimme papereita omiin yhteyksiinsä.

5.3.63

Kaikenlaisia pikkupuuhia ja ostoksia pitkin päivää. Unohdin käydä katsomassa postia yhdeltä, mutta ei siellä mitään ollut kello kolmeltakaan, joten turha toivo saada kirjeitä.

– Kirjoitin Sakarin veroilmoitusta niiltä osilta, joissa ei ole vähennyksiä ja huomasin, että olin unohtanut ottaa tiedon viime vuoden kansaneläkkeen suuruudesta. Mutta koska se on automaattinen vähennys, niin tekevät sen kyllä verovirastossa.

Tytöt tulivat koulusta ja kertoivat, että olivat olleet vähän aikaa erikoisluokalla oppimassa englantia, siellä oli 5 muuta oppilasta. Helena ja Inkeri olivat päässeet sieltä pois aikaisemmin koska ymmärsivät paremmin kuin muut.

– Inkeri oli perin mielissään kun hänet oli luokalla valittu ’varapresidentiksi’ 1kk ajaksi. Hän sanoi, ettei saa kertoa kenellekään, tarkoitti Sakarille, vaan hän haluaa itse sanoa sen. Kun Sakari tuli illalla, hän arvuutti ja oli pettynyt kun Sakari arvasi, tai arveli, että Inkeristä oli tullut presidentti. Kuitenkin Inkeri oli selvästi mielissään ja kertoi, että presidentti sai 13 ääntä, hän sai 8 ja seuraaava 3. Hän sanoi kysyttäessä, että ketä hän oli äänestänyt, että hän oli äänestänyt itseänsä! Purskahdimme nauramaan ja hän sanoi selitykseksi, ettei hän tunne muita niin hyvin! Oli se aika hyvä saavutus silti saada 7 ääntä muilta, eihän hän ole ollut koulussa kuin kuukauden. – Helena oli hiukan kateellinen ja marisi moittivasti, ettei Inkerillä ole tapoja, kun sillä tavalla äänestää itseään.

– Ilta meni taas koulupuuhissa tyttöjen kanssa. – Sitten luimme Sakarin kanssa taas dekkareita, kunnes Sakari sanoi, että hän lopettaa tähän murhaan ja alkoi tehdä veroilmoitusta. – Selvitimme sen noin klo yhteen mennessä. Huomenna täytyy kirjoittaa se puhtaaksi ja lähettää Päiviölle edelleen toimitettavaksi.

4.3.63

Aamulla en herännytkään kellon soittoon. Kumma kyllä koirakaan ei ulvonut, niin että nukuin kunnes Helena tuli herättämään 1/4 vailla 8. – Kirjoitin Mercolorin [?] kirjaan ja kirjoitin kopiokorrehtuurin valmiiksi. Sitten vein kirjeen postiin, maksoi 45 c. – Prässäsin ja korjasin päällystakkini. Turkki alkaa olla liikaa jo, on vain 7-8 C lämmintä tänään, mutta ilma on sumuinen ja savuinen ja näkyvyys huono.

Kello kolmelta kun lapset pääsevät koulusta, aiomme mennä katsomaan Mona Lisaa. Otamme bussin No. 3. Sen pitäisi kulkea Morningside Ave’a pitkin. Ei taaskaan mitään postia tullut. – Tänään pitäisi jonkun New Yorkin suurista iltapäivälehdistä alkaa ilmestyä. Mahtaako Sakari ostaa sen.

Saimme kauan aikaa odottaa bussia mennessämme Metropolitan-museumiin. Itse matka bussilla ei kestänyt kauan. Kuljimme Central Parkin reunaa. Talot olivat komeita, olihan kysymyksessä 5th Avenue, hienoin "Residential area". Tytöt ihmettelivät miksi taloista oli ulko-ovelta katokset kadun reunaan asti. Selitin, että ne ovat siksi, ettei sateella kastuisi kun menee ulos ja autoon. Sivuutimme Guggenheim-museon rakennuksen. Se oli ihmeellisen näköinen funktionalistinen rakennus. Medical school ja joitakin sairaaloita, missä liehui punaisen ristin lippu, oli myös sillä kadulla.

Kun tulimme perille huomasimme, että jono oli juuri muodostumassa pitemmäksi. Jos ei olisi tarvinnut odottaa bussia niin kauan, olisimme päässeet ehkä suoraan sisään. Nyt kuljimme jonossa noin 60 m mutta jono liikkui koko ajan, että noin ehkä 5-10 minuutissa pääsimme sisään rakennukseen. Siellä oli eri puolilla runsaasti kuvia Mona Lisasta myytävänä. Ostimme tytöille kummallekin 10 c postikorttikokoisen kuvan muistoksi. Sitten kulku johti pitkän käytävän läpi, missä oli erittäin vanhoja koruja, läpi suuren salin, jossa oli gobeliineja. Sen jälkeen olimme varsinaisessa Mona Lisan näyttelyhallissa.

Taustaseinällä oli korkea takorautainen aitaus jollaisia on keskiaikaisissa kirkoissa kuoreissa [kirjoitettu rivin väliin]. Sen keskiosaan oli ripustettu punaisen sametin taustaa vasten tämä kuuluisa maalaus, joka ei ole kovin kookas. Jono joutui koko ajan liikkumaan, joten kovin pitkään ei voinut jäädä tarkastamaan kuvaa.

Tytöt kuitenkin havaitsivat monet hienot juovat, jotka risteilivät kuvassa, vanhuuden aiheuttamat pienet halkeamat maalissa. Samaten sileys käsissä ja kasvoissa, joihin ei ollut maalattu karakteristisia (sanoisinko naturalistisia) ryppyjä tai sormien nivelien ihopoimuja. Maalaus on idealisoitu kuva, päättelimme, mutta silti on saatu niin hämmästyttävän ilmeikäs tulos. Mona Lisan silmäkulmat tuntuivat kovin paksuilta. Silmien alla oli kuin poimu, mutta ehkä juuri se antaa osan sitä salaperäisen hymyn vaikutelmaa. Itse suu tuntui vakavalta, mutta suupielistä poskiin päin oli kuin hymyjuonteet.

Nämä havainnot, mitä tässä kirjoitan, eivät suinkaan kaikki ole omiani. Tytöt ovat harvinaisen tarkkasilmäisiä, ja esittävät monia yksityisseikkoja kuvasta.

– Kun meidän piti lähteä edelleen, jäimme katsomaan värikuvajäljennöstä vielä. Siitä katselimme tarkemmin taustan maalaustapaa. Tausta oli erikoisen herkän sinivihrein värein maalattu ja ne värit eivät ole värikuvajäljennöksessä täysin samanlaiset vaan paljon haaleammat.

– Kun tulimme ulos oli alkanut sataa hiukan kovempaa. Jouduimme taas odottamaan bussia kauan ja Inkerille tuli kylmä. Bussi tuli tupaten täyteen ja ihmiset olivat ärtyisiä. ’Rush-hour’ oli juuri alkamassa. Takaisintulo kestikin paljon kauemmin. Seisoessamme emme juuri nähneet ulos, ja lopuksi täytyi tyttöjen kurkistella minkä kadun kohdalla olimme. Ihme kyllä osuimme ulos oikealla pysäkillä tungoksesta huolimatta. Meillä oli jonkin verran kylmä seisottuamme bussia odottamassaa niin kauan ja keitimme heti kaakaota ja teetä kotiin tultuamme.

– Kävin viemässä shekin rva Weissmannille, kun hän ei lauantaina ollut kotona. Nyt hän on juuri tullut kotiin. En viipynyt kauan, vaan tulin heti keittämään ruokaa taas. – Sitten alkoi läksyjen luku tyttöjen kanssa. Inkerillä ei ollut kovin paljon. Oli vain isojen kirjaimien käyttöä eri yhteyksissä kirjoituksessa. Hyvää opetusta minullekin, siihen ei kovin paljon kiinnitetty huomiota englantia oppiessamme, tai sitten olen sen jo unohtanut. – Helenalla oli taas vertauskuvallista kieltä ja mitä kukin ilmaisu merkitsi. Vaihtoehdot, joita oli kolme kuten tavallista, olivat toisinaan niin koomillisia, että nauroimme täyttä päätä. Helena kopioi muutamia lähettääkseen ne luokkatovereilleen.

– Siinä ilta menikin klo 10 asti taas. – Sakari luki salapoliisiromaania ja minäkin aloin lukea. Sitten Sakari sanoi, että nyt tuli jo seuraava murha ja täytyy otaa vodkaa ’rohkaisuksi’ että voi jatkaa lukua. Jännittävä kirja minullakin oli. Niinpä sitten luettiinkin taas ja veroilmoitus jäi. Jäsjestin vain kuitit pinoihinsa. –

3.3.63

Tänä aamuna olimme tuskin heränneet kun Emilia soitti ja pyysi sinne syömään. Sanoin, että meillä on vieras ja hän pyysi meidät kaikki sinne. Oikeastaan se on oikein hauskaa, sillä olimme juuri puhuneet Emiliasta Ojalle. Menemme kello yhden aikaan. Joimme aamuteen nopeasti ja pojat lähtivät katsomaan laitosta. Tapaamme Emilian luona. Tytöt ja minä menemme täältä suoraan.

– Ajattelin panna toisen leningin, mutta en ollut silittänyt mitään, ja huomasin, että vaalea leninkini oli liian pitkä vieläkin, vaikka jo kerran olen sitä lyhentänyt. Samoin täytyy vain panna turkki koska takki pitää prässätä ja napit korjata yms.

– Lähdimme ja olimme noin 5 yli 1 perillä. Pojat tulivat vähän myöhemmin. Siellä oli oikein mukavaa taas. Emilia yritti valloittaa vaikeasti käsiteltävän Simon ja onnistui aika hyvin, koska Oja puhui minusta aika paljon. Lähdimme, koska Oja oli eteenpäin menossa jo klo 1/4 vailla 4 pois. Kotimatkalla Sakari sanoi, että Oja on menossa Suomeen. Siis Sakarin eilen hänen tullessaan sanoma: Oletko Suomeen menossa? johon hän vastasi "näyttääkö siltä", oli oikea arvelu.

– Laskin kartalta kuinka pitkä matka on Rockefeller Centeriin ja vain noin 6,5 km. Empire State Building on n. 7,5 km päässä. – Illalla oli taas oikein kuuma sisällä. Onkohan ulkonakin ollut lämmin ja kaunis päivä. Kuumuus nukuttaa niin, että Sakari ja minä otimme pienet nokkaunet. Luimme Emilialta lainaksi saamiamme kirjoja. –

Kun tytöt olivat menneet nukkumaan, luimme sikiötyön korrehtuurin lopulliseen kuntoon. Sakari kirjoitti Mercatorille kirjettä ja tilauslippuja. Kello on 1/2 1 ja alkaa väsyttää. Oikean silmän yläpuolella on hiukan särkyä ja tuntuu kuin sitä pitäisi hieroa ja kun hieroo tulee vettä silmiin. Olisiko nuhan jälkiseurauksia.

Pokaali

Pokaali

Tämä blogi on saanut pokaalin Juanitalta Madridista. Kiitos tunnustuksesta!

Pokaalin mukana tuli ohjeet.

1. valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta.
2. jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3. palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4. logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5. palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

1. Herttainen ja hauskasti piirretty sarjisblogi: http://kuutimo.vuodatus.net/
2. Oululaisen, Kalevan Peto-liitteestäkin tutun Ollin sarjisblogi: http://hillo.sarjakuvablogit.com/
3. Anarkistinen ja akateeminen filosofiablogi, jonka merkinnöissä Deleuze saa usein tilaa: http://vallankumous.blogsome.com/
4.Queer sarjisblogi: http://www.nallem.net/
5.Kirjailija Tiina Raevaaran blogi: http://raevaara.vuodatus.net/

2.3.63

Sakari sensuroi tätä kirjaa ja väittää, että puhun liikaa pyykinpesusta. Minä kirjoitan mitä mieleen juolahtaa, ja jos ei kelpaa, niin lopetetaan koko kirjoittaminen. Joka tapauksessa pyykinpesu tulee olemaan täällä yksi ainaisista puuhista, niin äkkiä kuin täällä likastuu. Aivan toisin kuin kotona Suomessa, jossa kerta viikossa riitti.

– Sakari kertoi eilen kysyneensä Blassilta mikä asema Puerto Ricolla oikein on, onko se state? "Ei se ole state." – Onko se itsenäinen? – More or less. Jos olisi jokin muu maa kysymyksessä kuin Amerikka, niin Puerto Ricosta sanottaisiin kolonioksi (alusmaaksi) mutta ei nyt, koska on kysymyksessä Amerikka. – Kun Sakari rupesi nauramaan, niin Blass kuulemma punastui. Tämä oli aika hyvä tahaton "joke" ja osoittaa amerikkalaisten suhteita ja suhtautumista muihin maihin ja niiden alusmaihin. –

Tyttöjen kanssa laitoimme muffinsseja ja minä lisäksi maksalaatikkoa ja pannukakun. Kun panee uuniin tulta, niin koko huoneusto tulee lämpimäksi. Inkeri kärsi ja vikisi, kun hän pyyhki tiskejä. Odotimme Ojaa tulevaksi iltapäivällä. Sakari järjesti papereitaan pois kapsekista. Kello kuuden aikaan kun parhaillaan söimme, soitti Oja bussiasemalta ja tuli sitten puolen tunnin kuluttua. Hän söikin oikein reippaasti oltuaan pitkälti toista vuorokautta bussissa.

Joimme kahvia myöhemmin ja juttelimme kaikenlaista. Kello puoli kaksi lähdin nukkumaan ja noin puolen tunnin kuluttua pojatkin tulivat. Laitoksen asioista yms. sekä laitteista ja kokeista keskusteltiin koko ajan, vähemmän muusta. – Sakarilla oli ollut koko päivän päänsärkyä jostain syystä ja illalla hän ei tahtonut saada unta ja otti unilääkettä.